Tarina soturiksi kasvamisesta 10. Alku ja lähteminen

Ilo ja muukalainen söivät jutellen keskenään
> Haastan sinut lähtemään liikkeelle, tekemään asioita ja kasvattamaan kokemustasi, muukalainen sanoi ruokansa yli ja katsoi Iloa silmiin. > Aloittamaan matkani ja olemaan soturina? Ilo sanoi ja näytti lannistuneelta ja kysyi >  Joko nyt, miksi nyt?  Tähän muukalainen vastasi > Oletpa sinä utelias, se on hyvä asia. Muukalainen söi hetken ja katsoi Iloon kysyen > Miksi ei nyt? Mikä on tekosyysi olla aloittamatta? vai onko kyseessä tiedon puute, mihin tahdot vastauksen?
> En tiedä kuinka aloittaisin? Ilo vastasi tuijottaen muukalaisen ohi ikkunasta ulos > Lähde liikkeelle, liiku paikasta toiseen parhaaksi katsomallasi tavalla. Ilo katsoi muukalaista > Entä kun en tiedä mikä se on?
> Sinun on vain kokeiltava, jokaisella on oma tapansa, toisen tapa käy toiselle ja oma tapasi käy sinulle ja löydät sopivimman vain kokeilemalla ja muista sekin riippuu vain ympäristöstäsi mikä toimii. Olet tunteita herättävä olento jolla on päämääränä hankkia tietoutta, jotta voit sitä jälleen toisille opettaa, olet myös paljon muuta ja siitä sinun on itse otettava selvää.
> Ja vain itse kokeilemalla tulen sen ymmärtämään, Ilo sanoi ja söi viimeisen palan ruuastaan muukalaisen sanoessa > Juuri niin, olet jo varsin viisas siinä suhteessa että ymmärrät ettei sinun tarvitse kokeilla kaikkea itse vaan poimia päältä parhaimmat ja toteuttaa niitä.
> Valita siis keksityistä asioista itselleni sopivin, ja sen löydän kokeilemalla. Mistä tiedän sen olevan oikea? Ilo kysyi ja muukalainen vastasi > Se herättää sinussa tunteita, hyvin voimakkaita tunteita ja tunnet olevasi kotona, se on tavallaan sinä ja tulet ymmärtämään sen kun koet sen. On myös parempi että olet tunteidesi kanssa ystävä ja kuuntelet heitä ja silti päätät itse mitä tiedolla teet, koska sinä tulet herättämään kaikenlaisia tunteita ja on hyvä että tiedät kuinka voit tyynnyttää tai saada ne syttymään paremmin.
> Tieto on sanoja ja sanat tietoa, tietoisuus on järjestettyä tietoa ja alitajuisesti järjestäytynyttä tietoa. Sanoilla me kommunikoimme ja sanoilla voimme tehdä tuota kaikkea. Sanat ovat kuitenkin monitulkintaisia
> Harkitse ne siis tarkoin mitä puhut, millaisia sanoja käytät tai selitä sanasi. Sanat ovat taikasi, huomaa kuinka rakastat niitä ja saa niiden olemus heräämään henkiin itsessäsi, ole siis nuo sanat ja herätä itsesi eloon. Luot itse oman palosi itsessäsi, joten lähde sinä edeltä minä tulen perästäsi katsomaan minne asti olet mennyt, kunhan olen lopettanut oman ruokani.

Ilo nousi ja katsoi muukalaista minne menen, jotta tiedät missä olen? > Päätä itse, kyllä minä sinut löydän
> Lähden itään päin ja löydät minut seuraavasta kaupungista, Ilo sanoi ja muukalainen sanoi hänelle
 > Elämä on suunnittelijastaan kiinni, joten etsi elämän palosi ja virtaa vuolaana, täytä tyhjät ja tyhjennä täydet, anna itsestäsi ja lahjoita kokemuksia. Pyri vastavuoroisuuteen ja toisaalta toisinaan ole saituri joissain asioissa ja toisissa ole antelias. Onnea matkaasi ja ole omaitsesi. 

Ilo lähti kevein askelin kävelemään itään vievää tietä pitkin, jättäen taakseen vanhan kotinsa ja asteli varmoin askelin uuteen elämäänsä, joka oli vielä hänelle itselleenkin suuri arvoitus. Hän tahtoi oman seikkailunsa ja juuri nyt se oli avautumassa hänen silmiinsä. Hän käveli kaupungin porteista ulos ja kuuli kuinka portit sulkeutuivat hänen takanaan. Hän oli yksin suuressa maailmassa ja tämä oli haaste jonka hän osasi.

Yksin oleminen, hän rakasti omaa seuraansa, koska silloin hän ei ollut kukaan muu kuin hän itse. Oma aito itsensä ja sitähän muukalainen oli hänelle sanonut. Ilo kiipesi polkua synkkään kuusi metsään, jossa valoa oli vähän. Hänen matkansa oli alkanut.

Tarina soturiksi kasvamisesta osa 9. Elämästä ja kuolemasta

Ilo istui mäntypuiden seassa ruohikossa, kun muukalainen palasi hänen luokseen. Muukalainen tuli hiljaa, Ilo katsoi häntä sanomatta sanaakaan ja laski katseensa alas. Muukalainen laskeutui istumaan hänen viereensä ja laski katseensa heidän edessään olevaan kuolleeseen lintuun. > Kehoaankaan ei saanut mukaansa kun elämä haihtui, muukalainen sanoi ja tähän Ilo sanoi vain > Löysin sen tunti sitten.

He olivat tovin hiljaa ja sitten Ilo puhkesi puhumaan. > Kuolema on tapahtuma, jossa elämä kaikkoaa jonnekkin, häviää, minne sitä tiedä en? ja jokainen meistä kuolee ajallaan, silloin kuin on sen aika.
Olen peloton kuolemaa kohtaan, vaikka olen pelännyt niin montaa asiaa. Kuolema on loppuni, ainakin tässä kehossa. Olen tietoinen kuoleman olemassa olosta, hiukan surullinen, haikea, aina silloin kun jokin minua koskettanut asia tai olento kuolee. Tiedän että kuolema on välttämätön osa elämää, koska miksi muuten lisääntyä? ja kun ei kuole eikä lisäänny niin sitten vain on? Eli pitää lisätä jotta voi vähentyä ja pitää vähentyä jotta voi lisätä.

Ilo piti hetken tauon ja jatkoi > Kuolleet ovat uuden elämän kasvupaikan ravinteet, joten kuollut luo elämää ja elävä voi synnyttää elävää tai kuollutta. Ajattelin näitä puita, niiden neulaset tippuvat maahan raviten puuta muuttumalla takaisin maaksi, josta ne imevät ravinteita. Puut tuottavat siemeniä, joista osa maatuu maaksi ja osasta kasvaa puu. Elämä ja kuolema ovat sidoksissa toisiinsa ja tuo luominen sisältää tuhoamisen, jotta uutta voi tulla tilalle. Se on lisäämistä ja poistamista, kokeilua rakenteen toimivuudesta. Kuka siis on luonut meidät?

Muukalainen vastasi hänelle > Meidän isämme ja äitimme kokeilun halun jatkumossa, ja olemme ottaneet elävän muodon tuon kokeilun tuloksena. Kasvaneet elämässämme olevaisina olentoina tähän hetkeen asti, jota elämme. Me olemme niinkuin nuo puut jotka tiputtaa lehtensä tai säilyttämme niitä useamman vuoden. Sama tapahtuu ajatusrakenteillemme, tiputamme pois asioita joita emme enää tarvitse ja tilalle tulee uutta. Tuo muutos on joko hidasta tai nopeaa, riippuen siitä millaisia olemme. 

> Minussa siis kuolee pelon ajatuksia, jotta ne voivat olla eläviä pelottomuuden ajatuksia? Ilo sanoi kysyen
> Tavallaan niin on, ne muuntuvat toiseen muotoonsa ajatusrakenteesi muuttuessa, muukalainen vastasi ja
katsoi Iloon kysyen > Mitä ajattelit tehdä tuolle linnulle?
> Lähdetään, jokin elävä käyttää sen ravinnokseen. Joko tuollaisenaan tai sitten kun se on maatunut takaisin maaksi. Olen jo tarpeeksi miettinyt elämää ja kuolemaa tälle kerralle.

He nousivat ja lähtivät jatkamaan matkaa eteenpäin ja niin kuollut jäi yksin metsään, jossa se muuntuu jälleen eläväksi osaksi luonnon kiertokulkua. 

Tarina soturiksi kasvamisesta 8. ajattelemista ja arvoja

Ilo säntäsi pitkin katuja eteenpäin hän oli vauhti, hän oli tuulevire, joka hulmusi hiuksissaan. Hän oli ilo, hän oli aurinkoinen hymy, heleä ja seesteinen. Kuin aamukaste, virvoittava ja viileä, silti lempeä ja sydäntä kasvattava, kukoistava oma itsensä. Ajattelematta, olemalla vain tuo hetki, jokainen liike tiedostamattomassa tietoisuudessaan ja kevein askelin hänen jalkansa häntä eteenpäin kuljettivat. Hän kirmasi tuossa auringon kultaamassa aamussa, pysähtyen lopulta suuren muurin vierelle.

Hän näki muukalaisen, joka soitti jotain, jota ilo ei nähnyt, silti hän kuuli sen. Ilo katsoi muuria ja sitten muukalaista, hänen kummastuksekseen muurista irtosi palasia jotka murenivat hiekaksi. Ne liikkuivat ylhäältä alaspäin, pienen pieniä murusia ne jäivät liikkumattomina hiekalle makaamaan. Kylmän väreet kulkivat Ilon selkää pitkin ja hän tuli muukalaisen viereen ja laski käden hänen käsivarrelleen > Pyydän lopeta, älä pura sitä puolestani. Muukalainen lopetti ja käänsi katseensa Iloon, joka puhui. > Sinä osaat purkaa asioita, sinä osaat niitä koota, sinä ymmärrät paljon ja luulen että ymmärrät että kun kerron sinulle että minun on saatava itse purkaa itse pystyttämäni, muuten pystytän sen uudelleen ja vieläkin lujempana, minun on itseni ylitettävä itseni, jotta voin ymmärtää itseäni ja tänään se tarkoittaa purkamista, vanhan tuhoutumista, aikansa eläneen muuntumista toiseen käyttöön. Jokaisen naulan poistamista yksi kerrallaan, raskasta työtä joka täytyy fyysisesti kokea ja tehdä, jotta tietoisuus pääsee laajenemaan.

> Oletko koskaan katsonut muuriasi kunnolla? muukalainen kysyi ja katsoi Iloa lempeästi hymyillen,
> En Ilo vastasi totuuden mukaisesti ja katsoi nyt muuria, siinä se oli Muuri > Kuuntele sitä? Kuuntele muurin sanoja, Ilo katsoi muukalaiseen ja tämä nyökytti päätään. Ilo painoi korvan vasten muuria ja kuuli oman äänensä kuiskivan muurissa: ...tänään se tarkoittaa purkamista, vanhan tuhoutumista, aikansa eläneen muuntumista toiseen käyttöön. Jokaisen naulan poistamista yksi kerrallaan, raskasta työtä joka täytyy fyysisesti kokea ja tehdä, jotta tietoisuus pääsee laajenemaan... Ilo näytti säikähtäneeltä ja kysyi > Miksi se toistaa sanojani? > Mitä luulet? ja miksi juuri tämä on sinun muurisi? Mistä tiedät ettei se ole vaikka leipurin muuri, kuulisitko silloin hänen äänensä? Ilo käveli muurin viertä ja tunnusteli sitä käsillään > Muuri on juuri sellainen kuin sen ajattelee olevan, ajattelin sen olevan vahva, läpi pääsemätön, korkea ja kuinka väärässä olinkaan. Ilo nauroi hän sulki silmänsä ja kuvitteli ja lausui itselleen. Muurini, murene tieltäni, häviä edestäni
väisty, muuta muotosi takaisin maaksi ja pysy nyt jalkojeni alla ja kannattele minua minne ikinä menenkin. Ilo katsoi eteensä muuri oli hävinnyt ja edessä kasvoi tiheä risukko, niin tiheä ettei hän nähnyt edes valoa sen läpi. En pääse etenemään Ilo sanoi > Pääsethän et vain odottanut tätä kohdallesi. Istu alas niin kerron

Sinun tulee olla kuin metsuri, ajatustesi ja tekojesi kanssa, koska niitä kasvaa noin tiheään kuin sinulla.
Opettelet tänään karsimaan. Huolla ensin karsinta välineesi, jotta voit käydä työhön. Sinulla on vastuu kaikesta mille annat arvon ja vasta tuon arvon annon ja arvottamisen jälkeen elämäsi voi olla täyttä, muuten se on vain ontto kelo puu. Kaikuen niin kuin siihen huudetaan, toistaen vain toisten sanoja, pelkkä kuollut kuori. Arvottaminen voi olla vaikeaa, se on kuin kasvatus työ lopputuloksen näkee vasta vuosien jälkeen ja kaikella tuolla mitä kasvatat on oma päämääränsä ajatuksensa elää niinkuin tahtovat. Muukalainen käveli puides luo ja kosketti sormillaan lähimmän oksan lehtiä kysyen > Arvostatko odottamista? Kaikella on aikansa ja paikkansa ja hidas kasvaminen tarkoittaa ainakin puissa vahvempaa ja tiiviimpää kokonaisuutta. Suoruutta. Kaikki olemme erilaisia, niinkuin nämä puut. Kaukaa ne näyttävät niin samanlaista ja läheltä huomaat kuinka erilaisia ne ovatkin. Ilo katsoi muukalaiseen joka näytti hieman surulliselta tuon puun taimen vierellä. Muukalainen huomasi Ilon tuijottavan häntä, joten hän jatkoi > Siispä tutkaile tarkoin, sillä sinä pääset valitsemaan, kenen hengen armahdat ja toisaalta päätät myös kenen henki ei ole säästämisen arvoinen, vaikka se olisi vain puu. Sillä on oma merkityksensä tässä elämässä.
> Kaikella on merkitystä, sillä jonain päivänä tuo säästämäsi puu tulee tarjoamaan varjon kulkijalle tai peittämään päivän lähellä asujalta. Minkä puun jätät? Mitkä oksat karsit? Siinä suuri vastuu, tulisi nähdä sielun silmin tulevaan ja nähdä mitä tästäkin taimesta tulee?. Kaikkia ei vain voi jättää elämään, koska kukaan ei silloin nauttisi tästä puusta, koska silloin se kasvaisi lävitse pääsemättömän tuuhean risukon kätköissä, kaikki olisivat samanlaista pientä. Isoksi ei voi kasvaa pienten joukossa, on oltava oma tila olla. pienet kasvavat suuremmiksi suurten lomasta ja ison kaatuessa ne ottavat hänen paikkansa. Ollen suuria oman aikansa ja missä kasvammekaan ihmisinä, me pystymme valitsemaan oman paikkamme olla ja niin tulee sinunkin valita paikkasi jossa kasvat. Sinun on raivattava tiesi tiheikköjen läpi aurinkoon, omaan tilaasi, löydettävä oma tiesi elää ja olla sellainen kuin oikeasti itse olet ja se käy vain itsensä ylittämisen kautta. 
 Ilo katsoi muukalaista ja sitten tiheikköön ja tuumaili ääneen
> Karsin siis tietoa ja ajatuksia siis minun tulee terävöidä mieleni kassaraa, sahaa, kirvestä jne. työ välineitä joilla karsin tuota tiedo ja ajatusten risukkoa. Karsin, jotta pystyn kulkemaan, karsin, jotta tulee siistiä, karsin että minulla on enää kaikki tarpeellinen ja karsin vielä että minulla on enää välttämättömimmät. Kaikkein tärkeimmät ja kaikkein arvokkaimmat ajatukseni, kasvatan niitä omanaikansa minkä ne tarvitsevatkaan ollakseen käyttö kelpoisia ja hyödyllisiä. Työstän niistä tarvitsemani rakkaudella ja käytän niitä, annan niiden jokaisen pitää arvonsa, olen vaalimaton, ja annan rakkauteni kaikille, sillä jokainen niistä on rakkauteni arvoinen, koska arvostan niitä. Muukalainen tuli ja laski käden Ilon olalle > Olet arvosi ansainnut, sinulla on silti vielä paljon opittavaa. Karsi nyt ajatuksesi niin seuraan sinua toiselle puolelle. Kuinka karsin niitä?

Poista heikoimmat ja sairaat oli ne sitten isoja tai pieniä, myös kuivat ja taantuvat ja kehitys kelvottomat,  ja säästä vahvimmat, terveet, kasvuisat, kehittyvät ja elävät. Niin silloin olet jo loistavalla alulla. Käy työhön tulen katsomaan sinua kuinka edistyt!

Tarina soturiksi kasvamisesta 7. Sykettä ja sidottu sopimus

Ilo kuuli kuinka hänen oveensa koputettiin. > Kuka siellä? Ilo kysyi ja sai vastauksensa > Tuletko mukaan vai nukutko siellä kokopäivän? Tahdon näyttää sinulle jotain! Ilo vaihtoi vaatteensa ja läksi ovesta ulos.
> Tulithan sinä viimein, aurinko on jo nousemassa, tule! Ilo seurasi muukalaista ja he kävelivät läheiselle kedolle, muukalainen edellä hymyhuulillaan ja ilo seuraten perässä tiputtaen unisuutensa pois kahlatessaan kosteassa ruohossa.

> Mitä tahdoit näyttää minulle? Ilo kysyi  > Istu tuohon kivelle niin minä kerron, muukalainen vastasi napakasti. Ilo kiipesi ja istui ison kiven lohkareen päälle jalat roikkuen reunalta alaspäin. Näät vielä taivaalla tähtiä, ja näet jo auringon kajastavan taivaanrannassa puiden takana. Puhun sinulle tänään vastakohdista, läheisyydestä ja kaukaisuudesta. Aurinko on samanlainen kappale kuin nuo tähdet tuolla noin, se on vain meitä niin paljon lähempänä, että sokaistumme sen voimasta. Uskallamme ja voimme siis tutkia voimaa etäältä, vastavuoroista toimintaa, vastakohtia. Aurinko luhistuu kokoon ja laajenee, vastavuoroisesti. Sama kuuluu ihmiselämään. Elämän vastavuoroisuus kuuluu, koska vastakohdat korostavat toisiaan ja saavat elämän tuntumaan elämältä ja saavat sen liikkeelle. Riippuen myös katsomis vinkkelistä, kun katsomme surullisina maailmaa näämme surullista, iloisina lisää iloisia asioita jne. Ja mitä tahdotkaan elämältäsi sinun tulee nähdä se siltä kantilta ymmärtäen sen vastapuolenkin merkitys elämässäsi. Et voi valita vain toista, sillä saat ne molemmat Ilon vastapuoli on ilottomuus, tänään olit iloton kun tulin sinut niin aikaisin herättämään. Olit hieman hämmästynyt ajastani tulla ja silti lähdit hämmästymättömästi matkaani. Ymmärrätkö mitä ajan takaa? Jokainen tunne kulkee lähekkäin vastaparinsa kanssa.

> Yö ja päivä, yöttömyys ja päivättömyys, Ilo sanoi ja katsoi käyskentelevää muukalaista, joka askelsi kädet seläntakana edestakaisin kiven edessä puolella jolla Ilo istui. Hetken he olivat hiljaa, Ilo maisteli sanaa vastakohdat ja vastavuoroisuus, kunnes muukalainen puhkesi jälleen puhumaan.
> Minut, niinkuin sinutkin on sidottu omaankehoon tämän elämäni ajaksi, se on minun kehoni ja rakastan sitä sellaisena kuin se on > Siinä on siis jotain jota et rakasta, Ilo sanoi > Se kohta ei ole saanut rakkauttani osakseen eli olen siitä tietoinen että minun pitäisi rakastaa sitä ja olen jättänyt sen rakastamatta, eli en ole kehittynyt rakastamaan sitä kohtaa, se on rakkaudeton tällä hetkellä. Sinun osasi ovat olleet rakastamattomia, koska et ole edes tiennyt rakastaa kehosi osia, sitten on vielä rakkaudettomuus, joka jättää kaiken kylmäksi, kun ei ole taitoa jota käyttää. Rakastaminen on taito ja jokaisella asialla neljäpuolta
1.Kehitystiedoton, Kehittymätön, joka ei vielä tiedä mitä ei tiedä 2.Tietoinen ja kehityskykyinen, hänellä on vielä puutteelliset taidot, joita pitää opetella 3.Kehittynyt kehittäjä omaa taidon ja käyttää sitä 4.Kehittymis kyvytön

Olen tietoinen ja kehityskykyinen sanoi Ilo ja nousi seisomaan kivellä > Kerro sitten minulle jotain? muukalainen sanoi ja nojautui kiveä vasten kuulemaan ja katselemaan auringon nousua.
> Jokainen työ, jokaisen lihaksesi työ on tärkeä, otetaan sydämesi esimerkiksi. Tunnet kuinka se pumppaa rinnassasi, liikuttaen vertasi, huokuen sinuun elämää. Jokainen syke on vastavuoroinen toiminto, mikä siis käynnistää tuon sykkeen? sähkö missä sinun sähkösi on? Sinun elämänsähkösi, joka pitää sinut liikkeessä? ja vastavuoroisessa liikkeessä tarvitaan jännitettä, on hetken kestävää perustasoa, korkeapiikki perustason yläpuolella ja toinen alapuolella ja riippuen jännitteistä kuinka suuria on nuo liikkumat. Toinen jännite luo aina toisenkin, siksi kun toinen palautuu toinen on voimakkaampi vetäen toiseen suuntaan ja siksi elämä on aaltoliikettä, sydämensykettä. Kun elämä on jännitteetön niin elämä ei liiku ja on "kuollutta". Luo siis elämääsi jännitteet ja jännitys.> Sitä minun tulee kokeilla, luoda jännitteitä. Muukalainen katsahti Iloon ja pyöritteli sormensa ympärille ruohon kortta ja sanoi>  Olet ehkä viisaampi kuin mitä luulin ja tämä on sitten kohteliaisuus. Katsoen jälleen iloon muukalainen kysyi > ja kun tiesit tämän miksi et ole tehnyt niin aijemmin? luonut elämääsi jännitettä? > Minua on pelottanut, Ilo vastasi.
>Hmm, nuo pelkosi, nuo suunnattomat voimavarasi, pelottomuutesi kohdata kaikki silmästä silmään. Vastakohtaisuus hyvä ystäväni, olet ollut eloton, joten tehdään sinusta elävä jälleen kerran. Muukalainen myhäili ja naureskeli itsekseen hänellä oli suunnitelma Ilolle. Ilo tuijotti nousevan auringon säteitä, kuinka teen sen, luon jännitteitä? Ilo istui jälleen kivelle.

> Anna niiden tulla ajallaan, omalla painollaan ja ole murehtimatta, koska kaikella on syy ja seuraus, olet siis valmis muuntautumaan ja kehittymään, muukalainen sanoi > Niin Ilo vastasi ja > Se on hyvä alku, pistämme sinut ensin liikkeelle ja sinun on pysyttävä liikkeellä, pystythän siihen? Otat vastuun omasta liikkumisesta ja liikkeellä pysymisestäsi niin lupaan kulkea kanssasi tämän matkan. > Kyllä se käy, otan vastuun liikkumisesta, otan vastuun omasta elämästäni. Muukalainen ojensi kätensä Ilolle, joka ojensi omansa hänelle. > Se oli lupaus ja sitoumus, pidä omapuolesi sopimuksesta ja minä pidän omanpuoleni, muukalainen sanoi ja päästi irti kädestä ja nojasi jälleen lohkareeseen sanoen. > Kerrohan nyt siitä pelostasi

> Itse asiassa  olen jännittäjä, jännitän esiintymistä ihmisten edessä ja siksi tahdon miellyttää heitä etteivät he suuttuisi minulle. Yritän välttää raivoa, joka kohdistuu minuun, koska koen etten ole sen arvoinen. > Minkä arvoinen sitten olet kun et kohtaa asioita silmästä silmään sellaisina kuin ne ovat ja kerro totuutta jonka tiedät sydämessäsi. > Alhainen, arvostamaton, mitään sanomaton, turha. Pelkään täydellistä epäonnistumista > Minkä arvoinen koet oikeasti olevasi? > Rakkauden, vapauden, uskon, omien päätöksieni arvoinen, oman elämäni arvoinen, vastuun arvoinen. Kanna arvoja sydämessäsi ja toimi niiden mukaan vaikka kuinka koskisi, koskemisesta tiedät olevasi elossa. Tiedät miltä tuntuu jännityksettömyys ja jännityksellisyys, voitko ohjata sen uudeksi tunteeksi, voiton tahdoksi, elämän innoksi, kertomisen voimaksi, näyttämisen haluksi, joksikin toiseksi? > Voin ja kokeilen sitä. > Ole miellyttämätön toisia kohtaan, sopivasti sopimaton ja ympäristösi tulee tottumaan sinuun, kerro sydämesi totuus ja vain se, ja ota toisista huokuva raivo haasteeksi, tyynnytä se sanoillasi, koska sanoillasi olet sen raivoon saanutkin. > Entä miksi en voi olla jännityksetön? > Sinun kuuluu jännittää jotta valmistaudut hyvin. Otat asian mieleesi, pidät sen oikeassa arvossaan ja kerrot siitä oman näkemyksesi. Ilman sinun jännittyneisyyttäsi, yleisö kuulee vain sanoja. Jännityksessä on tunnelma ja se on hyvää, ja tuo jännitys kanavoidaan tulemaan esiin monin eritavoin. Hallitse siis jännityksesi ja käytä sitä hyvin se on polttopuu sinun tuleesi. Esiinny ja pyri epätäydellisiin onnistumisiin, niin sinulla on paljon helpompi elää. Sen sanottuaan muukalainen kääntyi kohti kaupunkia ja sanoi
> Tule perässä sitten kun koet että on aika tulla, löydät minut erään muurin luota, joka olisi purettava. Muukalainen läksi. Ilo istui kivellä aikansa ja katseli luontoa ympärillään

Jokainen noista kasveista ja kaikesta oli omaitsensä, niillä ominaisuuksilla jollaisia ne olivat, niitä ne olivat oppineet käyttämään, hänkin oppisi, siitä hän oli aivan varma. Hän hyppäsi kiveltä ja läksi juoksu jalkaa kapeaa polkua pitkin takaisin kaupunkiin, auringon lämmittäessä hänen selkäänsä.

Tarina soturiksi kasvamisesta 6. Elämä opettaa

Ilo tarttui puiseen harjoitus miekkaan ja kokeili sen painoa kädessään, kuljetti sitä ilman halki. Muukalainen antoi Ilon totutella hetken, ennen kuin nousi ylös ja kysyi > Oletko valmis? Ota vahva asento ja ote.  Ilo tarttui kahvaan, nostaen miekan muukalaista kohti, ottaen leveän ja tukevan asennon, muukalainen katsoi huvittuneena Iloa, josta ilo kimpaantui, hän tahtoi näyttää ettei kaatuisi nyt vaan osoittaisi kykynsä, joten hän hyökkäsi kohti muukalaista lyödäkseen tätä. Muukalainen väisti ja Ilo oli juosta päin seinää, pysähtyen ihan sen viereen. Muukalainen kommentoi hänelle > Malta mielesi ja lopeta vihasi, se sokaisee sinut, et edes nää eteesi saati sinne mihin olet menossa > Olen vihainen sinulle, Ilo sanoi ja hyökkäsi jälleen, miekat löivät vastakkain > Hyvä, kerro miksi? > Pidät minua pilkkanasi ja kiusaat minua, ilo sanoi ja kiersi kehää, muukalaisen ympärillä. Muukalainen antoi iskujen sarjan vastaukseksi ja peruutti sitten kertoen > Opetan sinua omalla tavallani, sinun on itsesi oivallettava jotta opit itse ja kun tiedän että sinua ärsyttää tiedän että teet ainakin jotain korjataksesi tuon tilanteen.

Kerro kuinka olen tarkkaavainen? Ilo kysyi, > Kerro mitä näet, muukalainen sanoi ja Ilo kertoi heidän molempien kiertäessään kehää ja katsoen toisiinsa  > Sinut ja oudon virnistyksesi, pidät miekkaa toisessa kädessä > Muuta? > Painosi on taaemmalla jalallasi ja tarkkailet ympäristöäsi, minä tarkkailen sinua. He katsoivat toisiaan silmiin, jolloin muukalainen veti harjoitusmiekalla maahan, hiekan kahiseva ääni suuntasi Ilon katseen ja huomion siihen kohtaan, jossa miekka oli ollut hetki sitten ja nyt se tuntui hänen omalla kaulallaan. > Odota odottamatonta, minkään ei tulisi viedä aivan koko huomiotasi kun taistelet, muuten sinulla voi olla vain hetki, muutama sekunti elinaikaa. Muukalainen laski miekan pois Ilon kaulalta jatkaen puhettaan kävellen kauemmas. > Nää missä vastustajasi on tai kun hän on näkymättömissä, tiedosta se muuten, käytä kaikkia aistejasi, antaudu hetken vietäväksi, tunne ja koe itsesi ja reagoi sen mukaan, miettimättä, koska tiedät tarvittavan. Muukalainen antoi miekkansa kulkea alhaalla ilo piti omaansa edessään. Muukalainen lähestyi ja ojensi miekan tarkoituksella Ilosta sivuun ja ilo yritti ylettää pysäyttämään iskun onnistumatta, miekka oli liian kaukana.

>  Kiitos tästä taistelusta muukalainen sanoi ja kumarsi, Ilo teki samoin sanoen > Et voi lopettaa noin vain. > Voin ja lopetan muukalainen sanoi ja istui alas perustellen > Koska et selvästikkään tiedä missä rajasi kulkee. Rajani? > Et voi säntäillä joka suuntaan vain ehtiäksesi. Sinun tulee tietää rajasi > Siis kuinka pitkälle yllän ja mitä aluetta puolustan Ilo sanoi ja katsoi muukalaiseen.
> Täsmälleen, koska kun tiedät rajat ja alueen jonka sisällä toimit pystyt keskittymään ja olemaan vahvempi. Muuten taistelusi ovat turhia, etkä edes tiedä mitä tai ketä vastaan taistelet. Sohit vain sokkona ilmaan. Ilo huokasi raskaasti sanoen sitten olen sanaton, istuen muukalaisen viereen, muukalainen katsoi hetken häntäpäin ja sanoi > Vasta kun tiedät omat rajasi ja alueen niin sinun on helpompi nähdä myös toisten rajat ja alueet joilla he toimivat. > Mistä sitten tiedän omat rajani? Ilo kysyi, muukalainen vastasi hänelle kysymyksellä > Minkä puolesta taistelet Ilo? Aate, jonka vuoksi taistelet, jota puolustat, jota rakastat? Joka tuo sinulle iloa ja se innostaa sinua? mikä on syvin sisimpäsi? ja jonka puolesta olet jopa valmis uhraamaan henkesi? Tiedätkö sen ajatuksen minkä vuoksi elät? miksi taistelet? Periaatteesi? Mikä on sinulle tärkeintä koko maailmassa? Ilo tuijotti maata puntaroiden ajatuksiaan ja muukalainen jatkoi > Sinun Elämäsi tärkein henkilö olet sinä itse ja kerro minulle nyt mikä on elämäsi tärkeimmän henkilön tärkein ajatus? > Minun elämäni? vastaan tietoisuus: Tahdon tietää, tahdon ymmärtää, tahdon kokeilla ja kokea. Olla tietoinen itsestäni ja ajatuksistani, omasta minuudestani, tahdon laajentaa tietämystäni ja olla edelleen iloinen, innostua asioista. Muukalainen katsoi häneen sanoen > Annan sinulle sitten vihjeen, Tiedolla ei ole väliä, vaan sillä kuinka tietoon reagoit ja mitä sillä teet.

> Mikä on sinun tärkein asiasi? Ilo kysyi muukalaiselta ja muukalainen vastasi katsoen Iloa silmiin > Auttaminen > Olen avustasi kiitollinen Ilo sanoi ja  katsoi taivaalle pilviin.
> Puhutaan vielä sinun tietoisuudestasi. Tiedolla on totuutensa, osatotuudet, osia asioita ei ole edes selvitetty ne vain ovat. Kaikella on selitys, me vain emme tiedä sitä ja kukin meistä ymmärtää asian omien kokemustensa pohjalta, kaikkea emme tule koskaan ymmärtämään ja kun tämän ymmärrät ja hyväksyt niin elämäsi on tuleva olemaan paljon helpompaa. Sitten voimme tarkastella sitä millainen väline tieto sinulle on? mitä teet tiedolla ja mitä tieto tekee sinulle? kuinka jäsentelet sen? millaista tietoa keräät? löydätkö tärkeimmät asiat vai karsitko ne sittenkin turhina pois. Tiedosta on pakko karsia pois jotain, koska täyttä on vaikea täyttää. Siksi tietoisuuttaan on laajennettava, ja tietoa karsittava, jätettävä turha pois ja keskityttävä tärkeimpään kohtuudella. Millainen väline tieto sinulle on? ja kuinka lajittelet sen, hyvää, pahaa, tieto on vaan tietoa. Se kuinka ihmiset sitä käyttävät voi olla hyvää taikka pahaa ja sekin riippuu siitä perimmäisestä ajatuksesta jota ihminen on sen hetkisellä elämänsä taipaleella saatujen tietojen ja käsitystensä pohjalta tehnyt. 

> Tahdon kehittyä ihmisenä paremmaksi ja viisaammaksi, Ilo sanoi > Entä sitten kuin olet viisas, mitä sitten ja mistä tiedät olevasi "Tarpeeksi" Viisas. Silloin kuin voin opettaa jotain toiselle, tietysti harkiten kenelle opetan, koska oppiminen on matka, matka on menestys ja kun opetan elämäni matkalla jollekkin jotain olen jo menestynyt ja kun opetan useammalle niin olen, antanut tietoni ja viisauteni muillekkin. Olen siis viisas kun olen matkalla ja opetan, niin kuin sinä teet minulle. Oppiminen on ja voi olla vastavuoroista ja silloin kaikkein hedelmällisintä, kun antaa itsensä olla opetettavissa. Elämä opettaa ja itse opittuna ja oivallettuna, niistä tulee tietoa, jonka voi jälleen opettaa jollekkin toiselle.
Muukalainen katsoi iloon hymyillen ja sanoi > Kaikkea tietoa on lukematon määrä, joten millaisen tietoisuuden valitset? > Tietoa on kerättävä laaja-alaisesti niin ettei takerru vain yhteen katsanto kantaan vaan yhdistää monen alan tietotaitoja, löytäen ne parhaimmat asiat sieltä ja tuo ne yhteen, koska monet alat ruokkivat toinen toisiaan ja tuovat lisää tietoa ja taitoa. Tärkeintä on siis kuinka tietoa hyödynnetään jotta hyvä tieto ja taito lisääntyy ja pysyy käytettävänä, käytännöllisenä ja helpon yksinkertainena vaikka olisi kuinka monimutkaista tahansa.

>Maailmassa on siis tietäjiä, joilla on tietoa, ymmärrystä, mielikuvitusta, kokemusta ja he tahtovat jakaa tietonsa toisten kanssa. He tuntuvat irrottavan asioita toisistaan, karsivan vanhaa ja uutta, jotta voisivat löytää perimmäiset ajatukset. On taitajia, jotka tekevät asioita ja heillä on kokemus ja into valmistaa, tehdä, kokeilla ja toimivat ikään kuin yhteenliittäjinä, jotka liittävät uusia ja vanhoja asioita yhteen eli taito lisää ja tieto karsii. > Voi se olla toisinkinpäin, sitä ei ole sidottu tapahtumaan vain yksi suuntaisesti, se on kaksisuuntainen voima ja jokaisella voimalla on yhtäsuuri vastavoima Muukalainen sanoi. > Kuinka se siis toimii? kun ne vetävät samalla voimalla kumpaankin suuntaan? Ilo  kysyi 

Kerron siitä sinulle huomenna niin käsitellään sitten jotain pelkoasi samalla

Tarina soturiksi kasvamisesta 5. Uutta vai vanhaa?

Ilo tunsi kaatuvansa, jalat pettivät alta, silmänräpäys ja hän makasi selällään kadulla. Hän katsoi muukalaiseen, jonka hahmo katsoi häntä hänen yllään. > Mitä tein väärin? Ilo kysyi ja tarttui muukalaisen ojennettuun käteen. Hän näki muukalaisen toisessa kädessä harjoitusmiekan ja sanoi > Sinä...? > Kaadoin sinut, muukalainen sanoi. Miksi? > Ilo kysyi ja istui kiveykselle. Muukalainen katsoi iloa ja kysyi > Annoinko luvan lopettaa? > Minä lopetan, koska et selittänyt miksi kaadoit minut? Ilo sanoi kiivaasti nousten seisomaan ja katsoi muukalaista silmiin. Muukalainen naurahti ja hymyili Ilolle, en ehtinyt ja tiedä ettet sitä aina saakkaan.

> Huomasin sinun harhailevan ajatuksiisi ja jäävän sinne, et ollut enää tässä hetkessä, etkä sen enempää tarkkaavainen mitä ympärilläsi tapahtuu, olenko oikeassa? > Olet Ilo sanoi ja kysyi mistä tiesit? Asentosi väsyi, katosit kehostasi ja tietoisuus kehostasi katosi sen mukana, olit poissa nyky hetkestä, voitko kuvitella olevasi puoliksi tässä hetkessä ja puoliksi ajatuksissasi? > Kyllä > Havainnoi siis ympäristösi ja ajatuksesi, sen jälkeen jatkat sitä vuorotellen. Pidä niitä tasapainossa, ole tietoinen ja tarkkaavainen ympäristöstä ja ajatuksistasi. Mitä muuten ajattelit? muukalainen kysyi ja viittasi Iloa istumaan takaisin kiveykselle. He istuivat ja Ilo kertoi >  Ensin vahvuutta ja sitten pelkoa > Ajatuksesi taisi jäädä kesken kun kadoin sinut, muukalainen sanoi > Niin, kävin läpi pimeän pelkoani, joka on nyt ystäväni ja tiedän siitä enemmän kuin se minusta. Muukalainen nojasi käsiinsä ja katsoi taivaalle sanoen > Kerrohan minulle Ilo mitä muuta sinä pelkäät? Tai pelkäsit eihän sinun entinen nimesi muuten olisi ollut säikky, ellet pelännyt?


Pelkään kuolevani tulipalossa, sitä että tuli ympäröi minut, polttaa ihoni, lihani, nokeaa ja kärventää keuhkoni, polttaa minut läpeensä, sulattaa kasvoni, en tahdo tulipaloa. Tahdon elää, enkä sitä että tuli polttaa kaiken, en tahdo sen syövän minua elävältä. Muukalainen katsoi Iloa sanoen > Sinussakin on tulta sisälläsi, sinun on vain löydettävä se ja tiedä että tulipalojen jälkeen uudet versot puskevat maasta esiin, tuli on se joka purkaa vanhaa pois ja sitten saat uutta tilalle. Vanha on purettava uudentieltä, säilytä vanhaa vain kun se on kunnollista, kestävää, voit uudistaa sen ja aivan oikeasti tarvitset sen. Muuten anna sen mennä, hävitä, palaa pois, kadota. Ruokit omien ajatustesi tulta, intosi tulta, rakkautesi tulta niin monta kuin keksit. Tulta, joka voi polttaa sinut, joten pelottaako sinua? >Vähän, Ilo vastasi, katsoen muukalaista. > Ole itse elämäsi tuli, elävä ja hallittu tuli. Niin opit tuntemaan sisäisen tulesi. > Hallitsen itseni, kuinka? > Sinun on tiedettävä omat rajasi, ne laajenevat tietojesi ja taitojesi, kokemustesi laajetessa. Kohtaa ja kokeile, elämäsi on sinua varten, tekemistä varten. Muukalainen antoi ilon ajatella hetken hänen sanojaan ja sanoi sitten > Sinulla on varmaan monia muitakin ajatuksia peloista, muukalainen sanoi ja Ilo nyökkäsi. > Sovitaan näin, käydään yhdessä läpi pelkojasi, yksi kerrallaan ja harjoitellaan samalla. > Sovittu, Ilo sanoi ja hymyili.

Ota nyt harjoitus miekkasi niin  kokeillaan mitä olet oppinut tänään...