Ilo tunsi kaatuvansa, jalat pettivät alta, silmänräpäys ja hän makasi selällään kadulla. Hän katsoi muukalaiseen, jonka hahmo katsoi häntä hänen yllään. > Mitä tein väärin? Ilo kysyi ja tarttui muukalaisen ojennettuun käteen. Hän näki muukalaisen toisessa kädessä harjoitusmiekan ja sanoi > Sinä...? > Kaadoin sinut, muukalainen sanoi. Miksi? > Ilo kysyi ja istui kiveykselle. Muukalainen katsoi iloa ja kysyi > Annoinko luvan lopettaa? > Minä lopetan, koska et selittänyt miksi kaadoit minut? Ilo sanoi kiivaasti nousten seisomaan ja katsoi muukalaista silmiin. Muukalainen naurahti ja hymyili Ilolle, en ehtinyt ja tiedä ettet sitä aina saakkaan.
> Huomasin sinun harhailevan ajatuksiisi ja jäävän sinne, et ollut enää tässä hetkessä, etkä sen enempää tarkkaavainen mitä ympärilläsi tapahtuu, olenko oikeassa? > Olet Ilo sanoi ja kysyi mistä tiesit? Asentosi väsyi, katosit kehostasi ja tietoisuus kehostasi katosi sen mukana, olit poissa nyky hetkestä, voitko kuvitella olevasi puoliksi tässä hetkessä ja puoliksi ajatuksissasi? > Kyllä > Havainnoi siis ympäristösi ja ajatuksesi, sen jälkeen jatkat sitä vuorotellen. Pidä niitä tasapainossa, ole tietoinen ja tarkkaavainen ympäristöstä ja ajatuksistasi. Mitä muuten ajattelit? muukalainen kysyi ja viittasi Iloa istumaan takaisin kiveykselle. He istuivat ja Ilo kertoi > Ensin vahvuutta ja sitten pelkoa > Ajatuksesi taisi jäädä kesken kun kadoin sinut, muukalainen sanoi > Niin, kävin läpi pimeän pelkoani, joka on nyt ystäväni ja tiedän siitä enemmän kuin se minusta. Muukalainen nojasi käsiinsä ja katsoi taivaalle sanoen > Kerrohan minulle Ilo mitä muuta sinä pelkäät? Tai pelkäsit eihän sinun entinen nimesi muuten olisi ollut säikky, ellet pelännyt?
Pelkään kuolevani tulipalossa, sitä että tuli ympäröi minut, polttaa ihoni, lihani, nokeaa ja kärventää keuhkoni, polttaa minut läpeensä, sulattaa kasvoni, en tahdo tulipaloa. Tahdon elää, enkä sitä että tuli polttaa kaiken, en tahdo sen syövän minua elävältä. Muukalainen katsoi Iloa sanoen > Sinussakin on tulta sisälläsi, sinun on vain löydettävä se ja tiedä että tulipalojen jälkeen uudet versot puskevat maasta esiin, tuli on se joka purkaa vanhaa pois ja sitten saat uutta tilalle. Vanha on purettava uudentieltä, säilytä vanhaa vain kun se on kunnollista, kestävää, voit uudistaa sen ja aivan oikeasti tarvitset sen. Muuten anna sen mennä, hävitä, palaa pois, kadota. Ruokit omien ajatustesi tulta, intosi tulta, rakkautesi tulta niin monta kuin keksit. Tulta, joka voi polttaa sinut, joten pelottaako sinua? >Vähän, Ilo vastasi, katsoen muukalaista. > Ole itse elämäsi tuli, elävä ja hallittu tuli. Niin opit tuntemaan sisäisen tulesi. > Hallitsen itseni, kuinka? > Sinun on tiedettävä omat rajasi, ne laajenevat tietojesi ja taitojesi, kokemustesi laajetessa. Kohtaa ja kokeile, elämäsi on sinua varten, tekemistä varten. Muukalainen antoi ilon ajatella hetken hänen sanojaan ja sanoi sitten > Sinulla on varmaan monia muitakin ajatuksia peloista, muukalainen sanoi ja Ilo nyökkäsi. > Sovitaan näin, käydään yhdessä läpi pelkojasi, yksi kerrallaan ja harjoitellaan samalla. > Sovittu, Ilo sanoi ja hymyili.
Ota nyt harjoitus miekkasi niin kokeillaan mitä olet oppinut tänään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti