Ilo kuuli kuinka hänen oveensa koputettiin. > Kuka siellä? Ilo kysyi ja sai vastauksensa > Tuletko mukaan vai nukutko siellä kokopäivän? Tahdon näyttää sinulle jotain! Ilo vaihtoi vaatteensa ja läksi ovesta ulos.
> Tulithan sinä viimein, aurinko on jo nousemassa, tule! Ilo seurasi muukalaista ja he kävelivät läheiselle kedolle, muukalainen edellä hymyhuulillaan ja ilo seuraten perässä tiputtaen unisuutensa pois kahlatessaan kosteassa ruohossa.
> Mitä tahdoit näyttää minulle? Ilo kysyi > Istu tuohon kivelle niin minä kerron, muukalainen vastasi napakasti. Ilo kiipesi ja istui ison kiven lohkareen päälle jalat roikkuen reunalta alaspäin. Näät vielä taivaalla tähtiä, ja näet jo auringon kajastavan taivaanrannassa puiden takana. Puhun sinulle tänään vastakohdista, läheisyydestä ja kaukaisuudesta. Aurinko on samanlainen kappale kuin nuo tähdet tuolla noin, se on vain meitä niin paljon lähempänä, että sokaistumme sen voimasta. Uskallamme ja voimme siis tutkia voimaa etäältä, vastavuoroista toimintaa, vastakohtia. Aurinko luhistuu kokoon ja laajenee, vastavuoroisesti. Sama kuuluu ihmiselämään. Elämän vastavuoroisuus kuuluu, koska vastakohdat korostavat toisiaan ja saavat elämän tuntumaan elämältä ja saavat sen liikkeelle. Riippuen myös katsomis vinkkelistä, kun katsomme surullisina maailmaa näämme surullista, iloisina lisää iloisia asioita jne. Ja mitä tahdotkaan elämältäsi sinun tulee nähdä se siltä kantilta ymmärtäen sen vastapuolenkin merkitys elämässäsi. Et voi valita vain toista, sillä saat ne molemmat Ilon vastapuoli on ilottomuus, tänään olit iloton kun tulin sinut niin aikaisin herättämään. Olit hieman hämmästynyt ajastani tulla ja silti lähdit hämmästymättömästi matkaani. Ymmärrätkö mitä ajan takaa? Jokainen tunne kulkee lähekkäin vastaparinsa kanssa.
> Yö ja päivä, yöttömyys ja päivättömyys, Ilo sanoi ja katsoi käyskentelevää muukalaista, joka askelsi kädet seläntakana edestakaisin kiven edessä puolella jolla Ilo istui. Hetken he olivat hiljaa, Ilo maisteli sanaa vastakohdat ja vastavuoroisuus, kunnes muukalainen puhkesi jälleen puhumaan.
> Minut, niinkuin sinutkin on sidottu omaankehoon tämän elämäni ajaksi, se on minun kehoni ja rakastan sitä sellaisena kuin se on > Siinä on siis jotain jota et rakasta, Ilo sanoi > Se kohta ei ole saanut rakkauttani osakseen eli olen siitä tietoinen että minun pitäisi rakastaa sitä ja olen jättänyt sen rakastamatta, eli en ole kehittynyt rakastamaan sitä kohtaa, se on rakkaudeton tällä hetkellä. Sinun osasi ovat olleet rakastamattomia, koska et ole edes tiennyt rakastaa kehosi osia, sitten on vielä rakkaudettomuus, joka jättää kaiken kylmäksi, kun ei ole taitoa jota käyttää. Rakastaminen on taito ja jokaisella asialla neljäpuolta
1.Kehitystiedoton, Kehittymätön, joka ei vielä tiedä mitä ei tiedä 2.Tietoinen ja kehityskykyinen, hänellä on vielä puutteelliset taidot, joita pitää opetella 3.Kehittynyt kehittäjä omaa taidon ja käyttää sitä 4.Kehittymis kyvytön
Olen tietoinen ja kehityskykyinen sanoi Ilo ja nousi seisomaan kivellä > Kerro sitten minulle jotain? muukalainen sanoi ja nojautui kiveä vasten kuulemaan ja katselemaan auringon nousua.
> Jokainen työ, jokaisen lihaksesi työ on tärkeä, otetaan sydämesi esimerkiksi. Tunnet kuinka se pumppaa rinnassasi, liikuttaen vertasi, huokuen sinuun elämää. Jokainen syke on vastavuoroinen toiminto, mikä siis käynnistää tuon sykkeen? sähkö missä sinun sähkösi on? Sinun elämänsähkösi, joka pitää sinut liikkeessä? ja vastavuoroisessa liikkeessä tarvitaan jännitettä, on hetken kestävää perustasoa, korkeapiikki perustason yläpuolella ja toinen alapuolella ja riippuen jännitteistä kuinka suuria on nuo liikkumat. Toinen jännite luo aina toisenkin, siksi kun toinen palautuu toinen on voimakkaampi vetäen toiseen suuntaan ja siksi elämä on aaltoliikettä, sydämensykettä. Kun elämä on jännitteetön niin elämä ei liiku ja on "kuollutta". Luo siis elämääsi jännitteet ja jännitys.> Sitä minun tulee kokeilla, luoda jännitteitä. Muukalainen katsahti Iloon ja pyöritteli sormensa ympärille ruohon kortta ja sanoi> Olet ehkä viisaampi kuin mitä luulin ja tämä on sitten kohteliaisuus. Katsoen jälleen iloon muukalainen kysyi > ja kun tiesit tämän miksi et ole tehnyt niin aijemmin? luonut elämääsi jännitettä? > Minua on pelottanut, Ilo vastasi.
>Hmm, nuo pelkosi, nuo suunnattomat voimavarasi, pelottomuutesi kohdata kaikki silmästä silmään. Vastakohtaisuus hyvä ystäväni, olet ollut eloton, joten tehdään sinusta elävä jälleen kerran. Muukalainen myhäili ja naureskeli itsekseen hänellä oli suunnitelma Ilolle. Ilo tuijotti nousevan auringon säteitä, kuinka teen sen, luon jännitteitä? Ilo istui jälleen kivelle.
> Anna niiden tulla ajallaan, omalla painollaan ja ole murehtimatta, koska kaikella on syy ja seuraus, olet siis valmis muuntautumaan ja kehittymään, muukalainen sanoi > Niin Ilo vastasi ja > Se on hyvä alku, pistämme sinut ensin liikkeelle ja sinun on pysyttävä liikkeellä, pystythän siihen? Otat vastuun omasta liikkumisesta ja liikkeellä pysymisestäsi niin lupaan kulkea kanssasi tämän matkan. > Kyllä se käy, otan vastuun liikkumisesta, otan vastuun omasta elämästäni. Muukalainen ojensi kätensä Ilolle, joka ojensi omansa hänelle. > Se oli lupaus ja sitoumus, pidä omapuolesi sopimuksesta ja minä pidän omanpuoleni, muukalainen sanoi ja päästi irti kädestä ja nojasi jälleen lohkareeseen sanoen. > Kerrohan nyt siitä pelostasi
> Itse asiassa olen jännittäjä, jännitän esiintymistä ihmisten edessä ja siksi tahdon miellyttää heitä etteivät he suuttuisi minulle. Yritän välttää raivoa, joka kohdistuu minuun, koska koen etten ole sen arvoinen. > Minkä arvoinen sitten olet kun et kohtaa asioita silmästä silmään sellaisina kuin ne ovat ja kerro totuutta jonka tiedät sydämessäsi. > Alhainen, arvostamaton, mitään sanomaton, turha. Pelkään täydellistä epäonnistumista > Minkä arvoinen koet oikeasti olevasi? > Rakkauden, vapauden, uskon, omien päätöksieni arvoinen, oman elämäni arvoinen, vastuun arvoinen. Kanna arvoja sydämessäsi ja toimi niiden mukaan vaikka kuinka koskisi, koskemisesta tiedät olevasi elossa. Tiedät miltä tuntuu jännityksettömyys ja jännityksellisyys, voitko ohjata sen uudeksi tunteeksi, voiton tahdoksi, elämän innoksi, kertomisen voimaksi, näyttämisen haluksi, joksikin toiseksi? > Voin ja kokeilen sitä. > Ole miellyttämätön toisia kohtaan, sopivasti sopimaton ja ympäristösi tulee tottumaan sinuun, kerro sydämesi totuus ja vain se, ja ota toisista huokuva raivo haasteeksi, tyynnytä se sanoillasi, koska sanoillasi olet sen raivoon saanutkin. > Entä miksi en voi olla jännityksetön? > Sinun kuuluu jännittää jotta valmistaudut hyvin. Otat asian mieleesi, pidät sen oikeassa arvossaan ja kerrot siitä oman näkemyksesi. Ilman sinun jännittyneisyyttäsi, yleisö kuulee vain sanoja. Jännityksessä on tunnelma ja se on hyvää, ja tuo jännitys kanavoidaan tulemaan esiin monin eritavoin. Hallitse siis jännityksesi ja käytä sitä hyvin se on polttopuu sinun tuleesi. Esiinny ja pyri epätäydellisiin onnistumisiin, niin sinulla on paljon helpompi elää. Sen sanottuaan muukalainen kääntyi kohti kaupunkia ja sanoi
> Tule perässä sitten kun koet että on aika tulla, löydät minut erään muurin luota, joka olisi purettava. Muukalainen läksi. Ilo istui kivellä aikansa ja katseli luontoa ympärillään
Jokainen noista kasveista ja kaikesta oli omaitsensä, niillä ominaisuuksilla jollaisia ne olivat, niitä ne olivat oppineet käyttämään, hänkin oppisi, siitä hän oli aivan varma. Hän hyppäsi kiveltä ja läksi juoksu jalkaa kapeaa polkua pitkin takaisin kaupunkiin, auringon lämmittäessä hänen selkäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti