Ilo säntäsi pitkin katuja eteenpäin hän oli vauhti, hän oli tuulevire, joka hulmusi hiuksissaan. Hän oli ilo, hän oli aurinkoinen hymy, heleä ja seesteinen. Kuin aamukaste, virvoittava ja viileä, silti lempeä ja sydäntä kasvattava, kukoistava oma itsensä. Ajattelematta, olemalla vain tuo hetki, jokainen liike tiedostamattomassa tietoisuudessaan ja kevein askelin hänen jalkansa häntä eteenpäin kuljettivat. Hän kirmasi tuossa auringon kultaamassa aamussa, pysähtyen lopulta suuren muurin vierelle.
Hän näki muukalaisen, joka soitti jotain, jota ilo ei nähnyt, silti hän kuuli sen. Ilo katsoi muuria ja sitten muukalaista, hänen kummastuksekseen muurista irtosi palasia jotka murenivat hiekaksi. Ne liikkuivat ylhäältä alaspäin, pienen pieniä murusia ne jäivät liikkumattomina hiekalle makaamaan. Kylmän väreet kulkivat Ilon selkää pitkin ja hän tuli muukalaisen viereen ja laski käden hänen käsivarrelleen > Pyydän lopeta, älä pura sitä puolestani. Muukalainen lopetti ja käänsi katseensa Iloon, joka puhui. > Sinä osaat purkaa asioita, sinä osaat niitä koota, sinä ymmärrät paljon ja luulen että ymmärrät että kun kerron sinulle että minun on saatava itse purkaa itse pystyttämäni, muuten pystytän sen uudelleen ja vieläkin lujempana, minun on itseni ylitettävä itseni, jotta voin ymmärtää itseäni ja tänään se tarkoittaa purkamista, vanhan tuhoutumista, aikansa eläneen muuntumista toiseen käyttöön. Jokaisen naulan poistamista yksi kerrallaan, raskasta työtä joka täytyy fyysisesti kokea ja tehdä, jotta tietoisuus pääsee laajenemaan.
> Oletko koskaan katsonut muuriasi kunnolla? muukalainen kysyi ja katsoi Iloa lempeästi hymyillen,
> En Ilo vastasi totuuden mukaisesti ja katsoi nyt muuria, siinä se oli Muuri > Kuuntele sitä? Kuuntele muurin sanoja, Ilo katsoi muukalaiseen ja tämä nyökytti päätään. Ilo painoi korvan vasten muuria ja kuuli oman äänensä kuiskivan muurissa: ...tänään se tarkoittaa purkamista, vanhan tuhoutumista, aikansa eläneen
muuntumista toiseen käyttöön. Jokaisen naulan poistamista yksi
kerrallaan, raskasta työtä joka täytyy fyysisesti kokea ja tehdä, jotta
tietoisuus pääsee laajenemaan... Ilo näytti säikähtäneeltä ja kysyi > Miksi se toistaa sanojani? > Mitä luulet? ja miksi juuri tämä on sinun muurisi? Mistä tiedät ettei se ole vaikka leipurin muuri, kuulisitko silloin hänen äänensä? Ilo käveli muurin viertä ja tunnusteli sitä käsillään > Muuri on juuri sellainen kuin sen ajattelee olevan, ajattelin sen olevan vahva, läpi pääsemätön, korkea ja kuinka väärässä olinkaan. Ilo nauroi hän sulki silmänsä ja kuvitteli ja lausui itselleen. Muurini, murene tieltäni, häviä edestäni
väisty, muuta muotosi takaisin maaksi ja pysy nyt jalkojeni alla ja kannattele minua minne ikinä menenkin. Ilo katsoi eteensä muuri oli hävinnyt ja edessä kasvoi tiheä risukko, niin tiheä ettei hän nähnyt edes valoa sen läpi. En pääse etenemään Ilo sanoi > Pääsethän et vain odottanut tätä kohdallesi. Istu alas niin kerron
Sinun tulee olla kuin metsuri, ajatustesi ja tekojesi kanssa, koska niitä kasvaa noin tiheään kuin sinulla.
Opettelet tänään karsimaan. Huolla ensin karsinta välineesi, jotta voit käydä työhön. Sinulla on vastuu kaikesta mille annat arvon ja vasta tuon arvon annon ja arvottamisen jälkeen elämäsi voi olla täyttä, muuten se on vain ontto kelo puu. Kaikuen niin kuin siihen huudetaan, toistaen vain toisten sanoja, pelkkä kuollut kuori. Arvottaminen voi olla vaikeaa, se on kuin kasvatus työ lopputuloksen näkee vasta vuosien jälkeen ja kaikella tuolla mitä kasvatat on oma päämääränsä ajatuksensa elää niinkuin tahtovat. Muukalainen käveli puides luo ja kosketti sormillaan lähimmän oksan lehtiä kysyen > Arvostatko odottamista? Kaikella on aikansa ja paikkansa ja hidas kasvaminen tarkoittaa ainakin puissa vahvempaa ja tiiviimpää kokonaisuutta. Suoruutta. Kaikki olemme erilaisia, niinkuin nämä puut. Kaukaa ne näyttävät niin samanlaista ja läheltä huomaat kuinka erilaisia ne ovatkin. Ilo katsoi muukalaiseen joka näytti hieman surulliselta tuon puun taimen vierellä. Muukalainen huomasi Ilon tuijottavan häntä, joten hän jatkoi > Siispä tutkaile tarkoin, sillä sinä pääset valitsemaan, kenen hengen armahdat ja toisaalta päätät myös kenen henki ei ole säästämisen arvoinen, vaikka se olisi vain puu. Sillä on oma merkityksensä tässä elämässä.
> Kaikella on merkitystä, sillä jonain päivänä tuo säästämäsi puu tulee tarjoamaan varjon kulkijalle tai peittämään päivän lähellä asujalta. Minkä puun jätät? Mitkä oksat karsit? Siinä suuri vastuu, tulisi nähdä sielun silmin tulevaan ja nähdä mitä tästäkin taimesta tulee?. Kaikkia ei vain voi jättää elämään, koska kukaan ei silloin nauttisi tästä puusta, koska silloin se kasvaisi lävitse pääsemättömän tuuhean risukon kätköissä, kaikki olisivat samanlaista pientä. Isoksi ei voi kasvaa pienten joukossa, on oltava oma tila olla. pienet kasvavat suuremmiksi suurten lomasta ja ison kaatuessa ne ottavat hänen paikkansa. Ollen suuria oman aikansa ja missä kasvammekaan ihmisinä, me pystymme valitsemaan oman paikkamme olla ja niin tulee sinunkin valita paikkasi jossa kasvat. Sinun on raivattava tiesi tiheikköjen läpi aurinkoon, omaan tilaasi, löydettävä oma tiesi elää ja olla sellainen kuin oikeasti itse olet ja se käy vain itsensä ylittämisen kautta.
Ilo katsoi muukalaista ja sitten tiheikköön ja tuumaili ääneen
> Karsin siis tietoa ja ajatuksia siis minun tulee terävöidä mieleni kassaraa, sahaa, kirvestä jne. työ välineitä joilla karsin tuota tiedo ja ajatusten risukkoa. Karsin, jotta pystyn kulkemaan, karsin, jotta tulee siistiä, karsin että minulla on enää kaikki tarpeellinen ja karsin vielä että minulla on enää välttämättömimmät. Kaikkein tärkeimmät ja kaikkein arvokkaimmat ajatukseni, kasvatan niitä omanaikansa minkä ne tarvitsevatkaan ollakseen käyttö kelpoisia ja hyödyllisiä. Työstän niistä tarvitsemani rakkaudella ja käytän niitä, annan niiden jokaisen pitää arvonsa, olen vaalimaton, ja annan rakkauteni kaikille, sillä jokainen niistä on rakkauteni arvoinen, koska arvostan niitä. Muukalainen tuli ja laski käden Ilon olalle > Olet arvosi ansainnut, sinulla on silti vielä paljon opittavaa. Karsi nyt ajatuksesi niin seuraan sinua toiselle puolelle. Kuinka karsin niitä?
Poista heikoimmat ja sairaat oli ne sitten isoja tai pieniä, myös kuivat ja taantuvat ja kehitys kelvottomat, ja säästä vahvimmat, terveet, kasvuisat, kehittyvät ja elävät. Niin silloin olet jo loistavalla alulla. Käy työhön tulen katsomaan sinua kuinka edistyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti