Ilo istui mäntypuiden seassa ruohikossa, kun muukalainen palasi hänen luokseen. Muukalainen tuli hiljaa, Ilo katsoi häntä sanomatta sanaakaan ja laski katseensa alas. Muukalainen laskeutui istumaan hänen viereensä ja laski katseensa heidän edessään olevaan kuolleeseen lintuun. > Kehoaankaan ei saanut mukaansa kun elämä haihtui, muukalainen sanoi ja tähän Ilo sanoi vain > Löysin sen tunti sitten.
He olivat tovin hiljaa ja sitten Ilo puhkesi puhumaan. > Kuolema on tapahtuma, jossa elämä kaikkoaa jonnekkin, häviää, minne sitä tiedä en? ja jokainen meistä kuolee ajallaan, silloin kuin on sen aika.
Olen peloton kuolemaa kohtaan, vaikka olen pelännyt niin montaa asiaa. Kuolema on loppuni, ainakin tässä kehossa. Olen tietoinen kuoleman olemassa olosta, hiukan surullinen, haikea, aina silloin kun jokin minua koskettanut asia tai olento kuolee. Tiedän että kuolema on välttämätön osa elämää, koska miksi muuten lisääntyä? ja kun ei kuole eikä lisäänny niin sitten vain on? Eli pitää lisätä jotta voi vähentyä ja pitää vähentyä jotta voi lisätä.
Ilo piti hetken tauon ja jatkoi > Kuolleet ovat uuden elämän kasvupaikan ravinteet, joten kuollut luo elämää ja elävä voi synnyttää elävää tai kuollutta. Ajattelin näitä puita, niiden neulaset tippuvat maahan raviten puuta muuttumalla takaisin maaksi, josta ne imevät ravinteita. Puut tuottavat siemeniä, joista osa maatuu maaksi ja osasta kasvaa puu. Elämä ja kuolema ovat sidoksissa toisiinsa ja tuo luominen sisältää tuhoamisen, jotta uutta voi tulla tilalle. Se on lisäämistä ja poistamista, kokeilua rakenteen toimivuudesta. Kuka siis on luonut meidät?
Muukalainen vastasi hänelle > Meidän isämme ja äitimme kokeilun halun jatkumossa, ja olemme ottaneet elävän muodon tuon kokeilun tuloksena. Kasvaneet elämässämme olevaisina olentoina tähän hetkeen asti, jota elämme. Me olemme niinkuin nuo puut jotka tiputtaa lehtensä tai säilyttämme niitä useamman vuoden. Sama tapahtuu ajatusrakenteillemme, tiputamme pois asioita joita emme enää tarvitse ja tilalle tulee uutta. Tuo muutos on joko hidasta tai nopeaa, riippuen siitä millaisia olemme.
> Minussa siis kuolee pelon ajatuksia, jotta ne voivat olla eläviä pelottomuuden ajatuksia? Ilo sanoi kysyen
> Tavallaan niin on, ne muuntuvat toiseen muotoonsa ajatusrakenteesi muuttuessa, muukalainen vastasi ja
katsoi Iloon kysyen > Mitä ajattelit tehdä tuolle linnulle?
> Lähdetään, jokin elävä käyttää sen ravinnokseen. Joko tuollaisenaan tai sitten kun se on maatunut takaisin maaksi. Olen jo tarpeeksi miettinyt elämää ja kuolemaa tälle kerralle.
He nousivat ja lähtivät jatkamaan matkaa eteenpäin ja niin kuollut jäi yksin metsään, jossa se muuntuu jälleen eläväksi osaksi luonnon kiertokulkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti