Tarina soturiksi kasvamisesta 4. Vahvuus ja Pelko

He tulivat pois ruokailemasta jälleen torille. > Aloitamme harjoittelun ja muurin murtamisen, Muukalainen sanoi. Ilo tarttui harjoitus miekkaan, > Jätä ne siihen testaamme ensin vahvuuttasi ja päättäväisyyttäsi, Ota vahva asento ja seiso siinä hiljaa kunnes sanon että voit lopettaa, ilo otti asennon ja hiljeni Muukalainen vielä sanoi > Kaikki antavat sinun olla vahva ja sinä olet vahva!

Vahvuus ilo ajatteli ja korjasi hiukan asentoaan, levittäen jalkojaan olkien leveydelle auki, vetäen selkänsä ryhdikkäämmin suoraksi, rentoutti kädet sivuilleen ja päästi polvet lukosta, pieneen koukkuun. Hän veti keuhkot täyteen ja keskittyi hengittämiseen katsoi hetken muukalaista ja nosti sitten katseensa suoraan vastapäiseen taloon. Ajatukset pyrkivät mieleen, Olenko vahvempi kuin tuo seinä? Millä vahvuutta mitataan?

Seinä on vahva, kun se seisoo paikoillaan tukevasti, sortumatta, kannatellen toisia kerroksia ja kattoa. Seinissä on tukirakenteet ja seinälaudat, koristelaudat, kaikki tuo on kivijalan päällä. Entäs mitkä on minun kivijalkani ja tukirakenteeni? Koristelauta on varmaan ammatti, jollaisia kaikilla tuntuu olevan ja jollaisia ilmankin voi elää. Toisilta saatu todistus pätevyydestä, eikö itse tiedä parhaiten mihin on pätevä, tähän on kyllä vastattava ei. Ei aina tiedä. Koristelaudat houkuttelevat luokseen ja lähelleen, niistä tunnistetaan, arvioidaan, himoitaan ja kopioidaan. Nimikyltit ja ammattivaakunat, suuntaavat tarvitsevia luokseen, Vahva ei sellaisia tarvitse, koska kaikki tietävät ilmankin, missä vahva on ja asuu. Vahvat tunnistetaan. Vahvat ammattilaiset tunnetaan ja heidän luokseen ohjataan. Onko minulla leimaa tai koristelautaa ja mitä se mahtaa kertoa?

Kivijalka on tasapainoinen ja tasattu sen päällä on rakennus tasapainossa. Jalka on tasainen ja tiiviistä kivistä tehty, rakenne joka pitää painoa. Seinien tukirakenteessa on Parruja, suoria, ehjiä, paksuja ja pitkiä, jämeriä. Tukipuut yhdistämässä parrut toisiinsa, liittäen, vahvistaen.

Ihmisen kivijalka on omatasapaino, arvot, totuudet, peruskivet joille elämäänsä rakentaa. Parrut: Liikkuminen, hengittäminen, syöminen ja juominen, tekeminen, perustarpeet. Tukipuut on ystävyyssuhteita ja auttamista, jotka ovat luonasi vaikeimpinakin aikoina ja kestää sinua. Ja elämäsi painoa.

Vahva lämpiää sisältäpäin, hänellä on oma sisäinen takka ja hän eristää kylmän ulos. Hänet on eristetty toisten surujen sateelta, toisten ajatusten tuulilta ja hänellä on luukut ikkunoiden edessä kun rajuilma vallitsee. Vesi tulee sisään johdetusti tai kannettuna sisään ovesta ja vahva hallitsee kenet hän päästää sisään, kenen ajatuksia hän tahtoo ajatella, vahva tarjoaa suojaa. Vahvalla on kirkkaat ja monikerroksiset ikkunat, tuuletus mahdollisuuksineen ja valo loistaa niistä pimeyteen. Käykö vahvan taloon murtovarkaat ja mitä ne sieltä veisivät? Lukot pystyy avaamaan vain sisältäpäin ja vahva korjaa taloaan ja pitää siitä huolta, vahva öljyää saranansa etteihän kitise vieraiden tullessa ja mennessä. Hän vaihtaa lamput ja on todellinen oman elämänsä huoltomies.

Sitten Ilo käänsi ajatuksensa itseensä. Mistä tiedän millainen taloni on? Olenko energia tehokas vai vienkö sitä liikaa. Ovatko lamppuni edes ehjät tai onko taloni edes valmis? Kuinka vahva olen?

Muukalainen sanoi ympärilläni olevan muurit, kuinka korkeat ne on ja onko muureilla edes kattoa?

Kun tulee sade hukunko muurieni sisälle? Valitettavasti ehkä hukkuisin, kuolisin sisältäpäin, joka kerta sateen tullessa. Vähenisin, kävelisin liejussa kunnes en enää jaksaisi kävellä ja olisin enää paikoillani odottaen sitä viimeistä iskua lannistuneena. Kuinka siis murennan muurit ympäriltäni? Ja kuinka rakennan vahvan talon?

Olen kantanut kiviä ympärilleni, enemmän kuin on tarvis, olen ollut epätasapainossa. Rohkeuteni on ollut pienen pieni paino ja pelkoni on taas ollut suuren suuri ja vetänyt minut maahan. > Minun on siis lisättävä rohkeuteni painoa, koska silloin voin tavoittaa tasapainon. Mistä tiedän sitten olevani tasapainossa? Enkä uhkarohkea menossa maatakohden? Pitääkö minun sittenkin pelätä vähemmän, jotta pelkojeni paino arvo tippuisi? Mitä minä siis pelkään? Miten miksi millä tavalla?

En tiennyt että tulen suremaan pelkojeni tähden, niin minun on silti tehtävä, jotta luovun peloistani ja ne voivat mennä. En tahdo säilyttää niitä. Luovun peloistani ja saatan ne katoamaan palapalalta, jotta teen tilaa vahvuudelle, joka voi kasvaa. Ymmärrän nyt että hallitsen pelkoani ja rohkeuttani, kun annan niiden tulla ja mennä, annan niille tilaa ja tulla omina itsenään tunteina.

Olen pelännyt pelkoani, pelontuntua, olen paennut itseäni pääsemättä minnekkään, jumissa tuossa mudassa, jumissa tuossa tunteessa. Hassua kuinka kevyeltä askeleet tuntuvat kun oivaltaa asioita, oivaltaa tuntea, tuntemisen ilosta. Tunteet kasvattavat, tunteet opettavat, tunteet ovat ystäviä, joiden paino arvon sinä ihan itsepäätät. Tunteet tuovat ajatuksia, joista itse valokoit mitä itse ajattelet ja mitä ajattelet sitä myös olet.

Lukot avataan sisältäpäin ja ne myös lukitaan sisältäpäin. Lukitsin sisääni pelon ja unohdin päästää sen pois, unohdin avata oven uudelleen tai en vain kyennyt siihen, koska olin kekittynyt ruokkimaan pelkoa, se kasvoi hellässä huomassani, kasvamistaan ja kasvamistaan. Ihme etten itse kasvanut ihmisenä, kun pelko vei lähes kaiken ravinnon ja valtasi tilan, mieleni talosta. Se söi lähes kaikki ajatukset ja eli yltäkylläistä elämäänsä, minun kustannuksellani ja minut oli ahdistettu nurkkaan. Pelko oli jo niin vahva ja iso että se kutsui jopa omia ystäviään käymään kotiini, toisia pelkoja tietysti, eihän se muita tuntenut ja ne puhuivat minua pelottavista asioista, kunnes saivat kyllikseen ja lähtivät. Ja tuo pelko, joka asui luonani ahdisti minut nurkkaan ja piteli minua siellä etten voinut liikkua, kun se itse sillä välin piteli valoja päällä, lämmitti itselleen ruokaa ja eli yltäkylläistä elämäänsä.

Epäonnekseni, ennen nukkumaan menoa, oli sulkenut luukut ikkunoista, joten kukaan ei nähnyt sisäistä ahdinkoani, jota kävin. He näkivät vain että valot ovat päällä, he eivät nähneet kuinka pelko käänsi kylkeään ja söi ajatuksia jotka kiusasivat minua. Kaikki tämä sen takia että suljin oven ja unohdin avata, jotta se pääsisi pois. Eräänä yönä siis kävelin ovelle, kun pelko ei nähnyt minua ja avasin oven, jotta pimeän pelko pääsee lähtemään omaan kotiinsa ja juoksin avaamaan luukut. Kiersin taloani, kävin jokaisen pikkukolonkin läpi enkä löytänyt pimeän pelosta enää minkäänlaista jälkeä. Se oli hävinnyt, olin elänyt sen kanssa niin monta vuotta pimeydessä, pelossa eläen elämätöntä elämää, kun pelko taas eli, tajusin etten pitänyt puoliani ja elänyt kunnolla sen kanssa. Katselin hetken pimeyteen ja suljin oven. Olin hieman surullinen, koska ymmärsin vasta nyt kuinka paljon tilaa minulla olikaan, tutkailin itseäni, jotta tietäisin kuka olen ja tänäänkin päivällä, pidän oveni auki avoimin mielin ja valppaana, sitten illan tullen muistan tarkastaa että kaikki vieraat ovat lähteneet ja vasta sitten suljen oven. Koska sitten saan olla omaitseni, itsessäni ja levätä ja rauhoittua. Joinakin iltoina nään ovea sulkiessani, valokaistaleen reunassa, kuinka pimeänpelko tervehtii minua pimeydestä. Vilkutan sille takaisin ja suljen oven. Pimeän pelko on väärin ymmärretty ystävä, se on tunne, jota pelkäsin kun olin pieni. Ja tuo pelko on ystäväni ja ystävän kanssa on helppokulkea myös pimeydessä.

Tarina soturiksi kasvamisesta 3. Tietäjä

Ilo seisoi hetken teltan ovella odottaen, että silmät tottuvat pimeään ja sanoi sitten > Tulin hakemaan tulikiviä, jotta voin sytyttää tulen. > Istu alas sanoi ääni ja tietäjä nousi seisomaan tuolilta. Ilo istui penkille ja tietäjä käveli hänen ympärillään ja sanoi > Minun on tiedettävä voinko luottaen antaa tulikivet vastuullesi. > Etsin totuutta, ilo sanoi, johon tietäjä > Et sinä totuutta etsi, totuus on jo mukanasi, tietäjä hiljeni ja katsoi iloa suoraan silmiin. Olen lähdössä matkalle, iloa sanoi ja laski katseensa jatkaen > Soturin matkalle. > Siinä rehellinen vastaus, joten rehellisen vastauksen saat myös takaisin.

> Tulit hakemaan tulikiviä? Tietäjä sanoi ja katsoi iloa. Ilo katsoi häneen ja nyökkäsi, nähden tietäjän pitävän jotain käsissään. > Tuli kivet luovat lämpöä, ne ovat vihaa ja rakkautta, ne ovat tulta ja molempia sinun on hallittava, koska muuten ne sokaisevat sinut tai polttavat sinut elävältä. Viha on taistelua aina, joko toisten kanssa tai sitten itsesi. Ja annan neuvon, koe viha ja luovu siitä, ja vältä taistelua, koska taistelut haavoittavat. Rakkaus on eheyttävää tulta ja sitä tulee käyttää ja jakaa, silti varo sitäkin, se nimittäin on ovela, hallitsemattomampi, joten valitse tarkoin milloin tulesi ja kenen kanssa sen jaat. Kipinät ovat kaikille, sinä valitset maan ja paikan, jolle sen sytytät. Valitse siis tarkoin, koska molempia tulia syttyy palamaan ja ne kulkevat yhdessä kaikkialle, ne ovat kuin kaksoset. Tulikivet ovat elementti, jossa sinä olet sytyttäjänä ja hallitset sitä.

> Entä ne muut elementit? Ilo kysyi, > Sinähän olet utelias, maa ja sen vilja on ravintoasi, Sinä olet elämäsi maa, ajatustesi maa ja niiden kasvupaikka. Sisuksesi on sulaa, niinkuin sielusi sisin ja sisälläsi liikkuva veresi. Maa on vakaa tai suuttunut, Oletko nähnyt maan rakoilevan ja syöksevän sisimpänsä ulos? Olen ollut vakaa, ilo vastasi.

> Sisimpäsi on silti liikkeessä koko ajan ja tiedän, että tulet murtumaan ja liikuttumaan, sinä tulet suuttumaan, raivoamaan ja eheytymään jälleen, olet maa ja maa muuttuu koko ajan. Ulkoa ja sisältäpäin.

> Vesi on juomaasi, kulkeva kirkas vesi, sinä olet maa ja sinussa on vettä. Suru on kuin vesi, se eheyttää janoisen ja mikään ei kasva ilma vettä, ilman kyyneleitä ja surua et sinäkään kasva mieleltäsi.

> ja sitten ilma, joka täyttää keuhkojasi, se on kuin tietoa joka täyttää mielesi, oppia joka pyörii tuulen lailla ja sinä valitset minkä tiedon annat maaperässäsi puhaltaa. Tyhjennä mielesi ja keuhkosi, laajenna sitten tietouttasi, anna tiedon tulla ja kulkea vapaana, vapaana kuin tuuli. Voit kuulla tiedon, voit hengittää sitä, se täyttää sinut kun hengität sen sisään ja se lähtee kun hengität sen ulos.

Ilo aikoi jo nousta ja tietäjä painoi hänet vielä alas, kerron sinulle vielä hieman tulesta, malta mielesi ja kuuntele. Tiedän että olet innoissasi kouluttautumassa soturiksi, se on hidastie, se edellyttää että kuuntelet, näät, haistat, maistat, tunnet, aistit kaikkea ympärilläsi olevaa. Maltat mielesi ja tavoita sen mitä varten lähdit matkallesi.

> Jaa siis tultasi toisille, kun he ovat kanssasi, lämmitä heitä, kun heidän on kylmä. Ruoki tultasi ilmalla, anna palaa maassasi ja sammuta se vedellä hallitaksesi sitä. Pelkkä suru ei riitä silloin kun öljysi palaa, silloin sinun on sammutettava, tukahdutettava ja peitettävä se maalla, jotta voit surra sen. Nostata hiekkamyrsky, se peittää öljyn, eikä se silloin voi syttyä uusista kipinöistä.

> Mitä se öljy on? Ilo kysyi. > Siihen minä en sinun kohdallasi osaa vastata, muutakuin että se on jotain mikä saa rakkautesi/ vihasi liekkeihin, eikä sammuta sitä vaan ruokkii holtittomasti . Tulet sen itse tietämään, tässä tulikivesi, tietäjä sanoi ja laskin Tummansinisen samettipussin Ilon käsiin ja laskeutui alas, sulki ilon kämmenet tulikivien ympärille ja katsoi iloa silmiin sanoen

> Luotan sinuun, että olet oma itsesi, pidät omista ajatuksistasi ja elät niiden mukaan, tunnet tunteita ja lahjoitat ne näin maailmalle. Ja viime kädessä, kun mikään muu ei auta, niin tuo totuus esiin ja taistele taistelu totuuden puolesta vaikka se satuttaisikin, sinua, vastapuoltasi tai/ ja lähimmäisiäsi. Olet soturinpolulla ja muista mieti tarkoin, kun viet totuudella toiselta hengen ja vielä tarkemmin kun säästät sen ja jätät totuuden kertomatta. Jaa armoasi tarvittaessa, muuten jaa totuutta ja tuo valheet esiin päivän valoon. Minulla ei ole muuta kerrottavaa. Tietäjä päästi irti ilon käsistä ja nousi ylös. Ilo nousi ylös ja kiitti

> Kiitos ajastasi ja tulikivistä, sitten ilo lähti teltasta ja käveli tuli kivet kädessään muukalaisen luo

Tiesin että saat ne, pistä ne vyöllesi tarvitset niitä pimeän tultua. Mennään syömään muukalainen sanoi.

Tarina: Soturiksi kasvamisesta osa 2. Valmisteluja

Ilo säikähti hereille, uni unohtui ja sydän hakkasi, hän pukeutui ja puikki portaat alas, hän ajatteli mennä ulos katselemaan kukkia ja säikähti jälleen nyt koska häntä puhuteltiin 
> Huomenta Ilo muistatko kuinka tyyni ja rento kehosi oli kun nukuit, ilman muistiakaan yhdestäkään huolesta? Tavoita se olotila aina säikähdettyäsi muukalainen sanoi. Ilo katsoi muukalaista silmiin kysyen
> Menemmekö nyt sepän luo? ja minne oikein katosit eilen?

> Malta hieman, kiireinen mieli tippuu tasapainostaan ja unohtaa mitä hänen pitää tehdä. Ripaus malttia hengessä, saa liikkeesi tasoittumaan ja ajatuksesi selkenemään. Malta keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja muodosta noista keskittymisistä itsellesi tie ja valitse suunta, jota kohti kuljet, muuten kierrät vain kehää. Voit istua aikasi tien risteämässä, silloin näet kuinka muut ohittavat sinut ja luulevat vain hengeksi joka kummittelee tien ristillä ja pelottelee ohi kulkijoita, nouse siis nyt ja lähde tielle. Ilo katsoi muukalaista kysyen > Oletko tosissasi? Muukalainen nousi ja lähti ilon perässä ulos puhellen hänelle

> Olet kasvattanut itsesi suojaksi muurin eikö totta? etkä ole tyytyväinen, saati sitten onnellinen tai iloinen,  jollainen luontosi oikeasti on. Siksi sinun on ylitettävä muuri, jonka olet rakentanut tai rikottava se murentamalla ja kannatan itse murentamista, jolloin muurit ovat poissa, joiden suojaan olet piiloutunut niin pitkään vanhasta tottumuksesta. Mikä siis on valitsemasi ase?
> En tiedä varmaksi, vastaan silti miekka, ilo sanoi. Muukalainen katseli aamun sarastusta hetken hiljaa ennenkuin puhkesi uudelleen puhumaan. > Eikä mikä tahansa miekka vaan totuuden miekka, oletko valmis tapaamaan sepän? Ilo katsoi olkansa yli ja vastasi > Olen minä valmis kohtaamaan hänet. Muukalainen jatkoi puhettaan > Sinun on ymmärrettävä että seppä on aina ystävä ja riitaantuminen ei kannata hänen kanssaan, koska hän on ainut joka pystyy sinulle miekkoja valmistamaan, niitä korjaamaan ja huoltamaan. Miekka taas suojaa sinua. > Seppä on aina ystävä, Ilo toisti sanoja maistellen.

Kului enää hetki ja he saapuivat sepän pajalle. Muukalainen kulki edeltä sanomaan > Tulimme, koska hän tarvitsee miekkansa. > Kerro siis nimesi, seppä sanoi > Nimeni on ilo ja tulin hakemaan totuuden miekan.
> Hetkinen, tein sen montavuotta sitten, se on roikkunut seinälläni, täällä näin seppä sanoi ja haki miekan. Ojensi sen iloa kohti, ole tämän miekan arvoinen ja käytä sitä vain taistellaksesi. Äläkä ole vihainen kun käytät sitä, muuten voit satuttaa viattomiakin. Muukalainen on näköjään oppaanasi olet siis hyvissä käsissä.

> Saisinko myös haarniskan? Ilo kysyi. Seppä katsoi muukalaiseen ja sitten iloon > Metalli haarniska on sinulle liian äänekäs ja painava, sen takia en voi sitä sinulle antaa. Menkää nyt tästä nahkurin luo joka teki tupen miekkaasi, luulen että hänellä on jotain sinulle sopivampaa, joka suojaa lapsen sydäntäsi. Hyvää matkaa sinulle ilo ja tässä teille viellä puumiekat harjoittelua varten seppä sanoi ja antoi ne muukalaiselle.
He kiittivät ja lähtivät nahkuria kohti, muukalainen katsahti miekkaa kohden ja kysyi > Tunnetko miekan painon? Tunnen ilo vastasi, Totuus painaa kaikille eri verran ja sinulle se painaa niin että jaksat kannatella sitä. Tarvitset vielä harjoittelua ennenkuin pystyt käyttämään sitä. Nyt voit alkaa totutella sen painoon, kantaa sitä kaikkialle mukanasi minne ikinä menetkin. Tiedäthän että miekka on kätesi jatke, joka vedetään esiin vasta kuin on aivan pakko. > Ymmärrän, ilo sanoi ja he saapuivat nahkurin luo.

> Tunnen tuon tupen se on kätteni tekemä, tein sen montavuotta sitten miekalle jota ei tultu hakemaan. Luulin tehneeni turhaatyötä. > Ette tehnyt, se on kaunis ja suojaa totuutta, ilo sanoi ja katsoi nahkuriin. > Kerroppas sitten miksi sinulla kesti niin kauan? > Minä ilo aloitti ja vaikeni koska ei tiennyt mitä vastaisi. Jolloin muukalainen jatkoi > Hän ei nähnyt minua, pyydän anteeksi tökeryyttäni, minun virheeni en tiennyt. Kuljet hänen kanssaan nahkuri sanoi. >  Niin kuljen ja seppä kertoi sinulta löytyvän jotain sopivaa hänen käytettäväkseen haarniskan sijasta. Mikä on nimesi, joka kannat totuuden miekkaa?

> Nimeni on ilo > Sitten minulla on sinulle sopivat suojat, tein  nämä loppuun tänään  nahkuri sanoi ja laittoi pöydälle käsisuojat ja paidan tein eilen, kokeile niitä nahkuri sanoi ja ojensi ne kohti iloa. Ilo laski miekan nahkurin pöydälle ja työnsi suojat käsiinsä ja veti paidan ylleen ja kiristi sivulta nyörejä, kun nahkuri hävisi nurkan taa mitään sanomatta. Ilo katsoi muukalaiseen joka kohautti olkiaan. > Tämä on sitä varten että voit kantaa miekkaa selässä ja nahkuri hyöri miekan ympärillä ja kiinitti tupen valjaisiin jonka Ilo nosti selkäänsä. Aurinko panssarissasi tuo voimaa ja nahka taipuu kehosi mukana, eikä ole kylmä kuin rautainen haarniska, seppä teki oikein kehottaessaan teidät tänne. Odotas vielä hetki minulla on sinulle vielä yksi lahja nahkuri sanoi ja nosti pöydän alatasolta kengät pöydälle. Tarvitset näitä, koska olet lähdössä pitkälle matkalle, jotta kylmyys ei käy jalkoihisi. Ilo nosti kengät kainaloonsa ja kiitti. Nahkuri katsoi muukalaiseen sanoen

> Menkää seuraavaksi torille, hän saa tulikivet sieltä tietäjä on tänään paikalla. > Kiitos muukalainen sanoi ja he jatkoivat ilon kanssa matkaa kohti toria. Mihin tarvitsen tulikiviä? Ilo kysyi kummastuneena ääneen
> Sytyttämiseen, muukalainen vastasi näetkö tuon sinisen teltan tuolla puolen toria? > Näen minä? Kuinka niin? Ilo kysyi > Koska menet tapaamaan tietäjää yksin, hän antaa sinulle tulikivet, minä odotan tässä, muukalainen sanoi ja laski harjoitus miekat kiviselle portaalle.Ilo ojensi uudet kenkänsä jo alas istuneelle  muukalaiselle ja  kääntyi. > Nähdään kohta, ilo sanoi ja lähti kohti telttaa torin poikki. Hän saapui teltalle ja katsoi hetken teltan kangasta, kuulostellen oliko joku sisällä, kunnes meni sisään.

Tarina: Soturiksi kasvamisesta osa 1. Tutustuminen

Katso tarkkaan, näätkö hänet, hänet joka elää omassa varjossaan. Unohtaen olla omaitsensa ja liikkuen jopa toistenkin varjoissa, näätkö hänet? Tuon pienen, kasaan kyyristyneen maailman pakoilijan? Hänen nimensä on säikky ja hän pelkää. Hän pakenee ja piiloutuu, niin hän on aina tehnyt kun häntä pelottaa, hän piiloutuu itseensä ja lopulta piilotti myös itsensäkin itseltään. 

Hän piiloutuu koska ei osaa puolustautua, koska kukaan ei ollut opettanut sitä hänelle, eikä hän itse ymmärrä että se häneltä puuttuu. Hän välttee riitoja ja piiloutuu silloin, kun ei muutakaan osaa tehdä ja katselee maailmaa sieltä itsestään, turvallisesta piilostaan.

Tullen vain esiin silloin kun kaikki oli hänen mielestään hyvin ja erään päivän iltana, kun hän istui syömässä, hänen pöytäänsä istui muukalainen. > Tulen kaukaa sanoi muukalainen, säikky yritti pienentyä ja hävitä pöydän alle. Muukalainen huomasi tämän ja sanoi säikylle > Nouse ylös että näen sinut nuorukainen ja tule lähemmäs. 

Säikky nousi ja käveli lähemmäs muukalaista, säikyn katse lakaisi lattiaa. Katso minuun muukalainen sanoi ja säikky nosti katseensa kohti muukalaisen silmiä, he katsoivat toistensa silmiin ja näkivät toistensa sieluihin tai ainakin muukalainen näki säikyn sieluun.

Muukalainen hymyili säikylle ja sanoi > Tiedätkös, sinussa on ainesta suureksi soturiksi, koska sinulla on oikea soturin sydän, näin sen sinun sielustasi. Kerrohan minulle miksi siis piileskelet ja mitä sinä oikein pelkäät?

>Maailma on vaaroja täynnä ja pelkään kuolevani, pelkään haavoja kun ne eivät paranekkaan, säikky vastasi. > Muukalainen kääntyi pöydän ääreen ja taputti penkkiä sanoen > Istuhan tähän viereeni ja säikky istui > Katso nyt kasvojani ja kerro mitä näät, muukalainen sanoi. > Sinun kasvosi, säikky sanoi ja katsoi hetken muukalaista kasvoihin ja käänsi sitten katseensa pois.

>Ne pelottavat sinua, eikö totta? Muukalainen kysyi > Kyllä säikky vastasi ja katsoi jälleen muukalaisen kasvoja joilla näkyi elämä ja elämän mukanaan tuomat arvet. Muukalainen kiitti ruuasta joka laskettiin hänen eteensä pöydälle ja katsoi jälleen säikkyyn päin kertoen. > Arvet ovat kertomuksia käymistäni taisteluista, taisteluista rakkaiden asioiden puolesta. Niitä on turhapelätä arpiani tai taisteluita joita olen käynyt. 

> Ettekö te pelkää niitä kauhuja joita olette kokeneet? säikky kysyi > Kyllä meistä jokainen pelkää, tiedän vain pääseväni pelkoni ylitse kun annan kaikkeni, jonka sillä hetkellä pystyn. Pelko on tavallaan ystävä, joten kannattaa tutustua omaan pelkoonsa. Katso sitä silmiin ja tuijottaa sitä tiukasti silmiin, jatka vain katsomista, pelko nimittäin antaa periksi ennen sinua, kun jatkat tuijottamista, lopulta pelko hyväksyy sinut ja sinä pelkosi, joten voitte olla ystäviä ja pelkosi kävelee kanssasi.

> Kuinka tiedät tuollaista? säikky kysyi  johon muukalainen vastasi, > Olen kokenut elämää toisin kuin sinä, joka olet vielä soturin alku. Kerro minulle nimesi niin kerron sinulle omani. > Minä olen säikky, säikky sanoi > Se voi olla entinen nimesi, sieluusi oli kirjoitettu jotain muuta, joten tunnetko uuden nimesi? Kerronko sen?

> Kerro säikky sanoi. Muukalainen painoi kätensä säikyn sydämelle, katsoi hänen silmiinsä. Nimesi on Iloinen sydän, olet tiennyt sen iät kaiket, miksi et ole käyttänyt oikeaa nimeäsi? Kanna sitä ylpeydellä, joka nimellesi kuuluu. Kutsun sinua lyhemmin Iloksi ja sitten muukalainen aloitteli syömistään, muttei kerennyt kuin iskeä haarukan ruokaan kun , uudelleen nimetty ilo jo sanoi

> En osaa suojautua, puolustautua tai suojella itseäni

> Autan sinua siinä, koska tiedän sinun tietäneen sydämessäsi kuka oikeasti olet ja näytät tarvitsevan oppaan matkasi alkuun saamiseen. Syökäämme siis nyt ja nauttikaamme ruuasta ja levätään. Huomenna nimittäin saat valita suosikki aseesi ja käymme sepän pakeilla ehkä löydämme myös haarniskan tuon hintelän kehosi suojaksi. Turhaan pelkäät, koska opastan ja suojelen sinua nyt. Syö nyt ja nuku yösi levollisin mielin, koska huomenna aloitamme koulutuksesi.

> Entä jos pakenen?, ilo kysyi, tähän muukalainen hymyili ja sanoi >Et sinä pakene, tarvitset minua matkallesi, muutenhan et olisi katsonut minua silmiin.>  Et muuten kertonut nimeäsi, kun minä olen ilo niin kuka sinä olet?  Muukalainen  katsoi Iloon ja sanoi > Minä olen sinun pelkosi ja tulen auttamaan sinua matkallasi soturiksi, syö nyt ja nuku levollisesti minä varjelen untasi. 
Muukalainen kääntyi ruokansa ääreen ja söi, samoin teki ilo, hän söi jo jäähtyneen ruokansa, muukalainen oli hävinnyt jonnekkin, sitä ilo hämmästeli jonkin aikaa ennekuin meni nukkumaan.