Katso tarkkaan, näätkö hänet, hänet joka elää omassa varjossaan. Unohtaen olla omaitsensa ja liikkuen jopa toistenkin varjoissa, näätkö hänet? Tuon pienen, kasaan kyyristyneen maailman pakoilijan? Hänen nimensä on säikky ja hän pelkää. Hän pakenee ja piiloutuu, niin hän on aina tehnyt kun häntä pelottaa, hän piiloutuu itseensä ja lopulta piilotti myös itsensäkin itseltään.
Hän piiloutuu koska ei osaa puolustautua, koska kukaan ei ollut opettanut sitä hänelle, eikä hän itse ymmärrä että se häneltä puuttuu. Hän välttee riitoja ja piiloutuu silloin, kun ei muutakaan osaa tehdä ja katselee maailmaa sieltä itsestään, turvallisesta piilostaan.
Tullen vain esiin silloin kun kaikki oli hänen mielestään hyvin ja erään päivän iltana, kun hän istui syömässä, hänen pöytäänsä istui muukalainen. > Tulen kaukaa sanoi muukalainen, säikky yritti pienentyä ja hävitä pöydän alle. Muukalainen huomasi tämän ja sanoi säikylle > Nouse ylös että näen sinut nuorukainen ja tule lähemmäs.
Säikky nousi ja käveli lähemmäs muukalaista, säikyn katse lakaisi lattiaa. Katso minuun muukalainen sanoi ja säikky nosti katseensa kohti muukalaisen silmiä, he katsoivat toistensa silmiin ja näkivät toistensa sieluihin tai ainakin muukalainen näki säikyn sieluun.
Muukalainen hymyili säikylle ja sanoi > Tiedätkös, sinussa on ainesta suureksi soturiksi, koska sinulla on oikea soturin sydän, näin sen sinun sielustasi. Kerrohan minulle miksi siis piileskelet ja mitä sinä oikein pelkäät?
>Maailma on vaaroja täynnä ja pelkään kuolevani, pelkään haavoja kun ne eivät paranekkaan, säikky vastasi. > Muukalainen kääntyi pöydän ääreen ja taputti penkkiä sanoen > Istuhan tähän viereeni ja säikky istui > Katso nyt kasvojani ja kerro mitä näät, muukalainen sanoi. > Sinun kasvosi, säikky sanoi ja katsoi hetken muukalaista kasvoihin ja käänsi sitten katseensa pois.
>Ne pelottavat sinua, eikö totta? Muukalainen kysyi > Kyllä säikky vastasi ja katsoi jälleen muukalaisen kasvoja joilla näkyi elämä ja elämän mukanaan tuomat arvet. Muukalainen kiitti ruuasta joka laskettiin hänen eteensä pöydälle ja katsoi jälleen säikkyyn päin kertoen. > Arvet ovat kertomuksia käymistäni taisteluista, taisteluista rakkaiden asioiden puolesta. Niitä on turhapelätä arpiani tai taisteluita joita olen käynyt.
> Ettekö te pelkää niitä kauhuja joita olette kokeneet? säikky kysyi > Kyllä meistä jokainen pelkää, tiedän vain pääseväni pelkoni ylitse kun annan kaikkeni, jonka sillä hetkellä pystyn. Pelko on tavallaan ystävä, joten kannattaa tutustua omaan pelkoonsa. Katso sitä silmiin ja tuijottaa sitä tiukasti silmiin, jatka vain katsomista, pelko nimittäin antaa periksi ennen sinua, kun jatkat tuijottamista, lopulta pelko hyväksyy sinut ja sinä pelkosi, joten voitte olla ystäviä ja pelkosi kävelee kanssasi.
> Kuinka tiedät tuollaista? säikky kysyi johon muukalainen vastasi, > Olen kokenut elämää toisin kuin sinä, joka olet vielä soturin alku. Kerro minulle nimesi niin kerron sinulle omani. > Minä olen säikky, säikky sanoi > Se voi olla entinen nimesi, sieluusi oli kirjoitettu jotain muuta, joten tunnetko uuden nimesi? Kerronko sen?
> Kerro säikky sanoi. Muukalainen painoi kätensä säikyn sydämelle, katsoi hänen silmiinsä. Nimesi on Iloinen sydän, olet tiennyt sen iät kaiket, miksi et ole käyttänyt oikeaa nimeäsi? Kanna sitä ylpeydellä, joka nimellesi kuuluu. Kutsun sinua lyhemmin Iloksi ja sitten muukalainen aloitteli syömistään, muttei kerennyt kuin iskeä haarukan ruokaan kun , uudelleen nimetty ilo jo sanoi
> En osaa suojautua, puolustautua tai suojella itseäni
> Autan sinua siinä, koska tiedän sinun tietäneen sydämessäsi kuka oikeasti olet ja näytät tarvitsevan oppaan matkasi alkuun saamiseen. Syökäämme siis nyt ja nauttikaamme ruuasta ja levätään. Huomenna nimittäin saat valita suosikki aseesi ja käymme sepän pakeilla ehkä löydämme myös haarniskan tuon hintelän kehosi suojaksi. Turhaan pelkäät, koska opastan ja suojelen sinua nyt. Syö nyt ja nuku yösi levollisin mielin, koska huomenna aloitamme koulutuksesi.
> Entä jos pakenen?, ilo kysyi, tähän muukalainen hymyili ja sanoi >Et sinä pakene, tarvitset minua matkallesi, muutenhan et olisi katsonut minua silmiin.> Et muuten kertonut nimeäsi, kun minä olen ilo niin kuka sinä olet? Muukalainen katsoi Iloon ja sanoi > Minä olen sinun pelkosi ja tulen auttamaan sinua matkallasi soturiksi, syö nyt ja nuku levollisesti minä varjelen untasi.
Muukalainen kääntyi ruokansa ääreen ja söi, samoin teki ilo, hän söi jo jäähtyneen ruokansa, muukalainen oli hävinnyt jonnekkin, sitä ilo hämmästeli jonkin aikaa ennekuin meni nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti