Ilo säikähti hereille, uni unohtui ja sydän hakkasi, hän pukeutui ja puikki portaat alas, hän ajatteli mennä ulos katselemaan kukkia ja säikähti jälleen nyt koska häntä puhuteltiin
> Huomenta Ilo muistatko kuinka tyyni ja rento kehosi oli kun nukuit, ilman muistiakaan yhdestäkään huolesta? Tavoita se olotila aina säikähdettyäsi muukalainen sanoi. Ilo katsoi muukalaista silmiin kysyen
> Menemmekö nyt sepän luo? ja minne oikein katosit eilen?
> Malta hieman, kiireinen mieli tippuu tasapainostaan ja unohtaa mitä hänen pitää tehdä. Ripaus malttia hengessä, saa liikkeesi tasoittumaan ja ajatuksesi selkenemään. Malta keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja muodosta noista keskittymisistä itsellesi tie ja valitse suunta, jota kohti kuljet, muuten kierrät vain kehää. Voit istua aikasi tien risteämässä, silloin näet kuinka muut ohittavat sinut ja luulevat vain hengeksi joka kummittelee tien ristillä ja pelottelee ohi kulkijoita, nouse siis nyt ja lähde tielle. Ilo katsoi muukalaista kysyen > Oletko tosissasi? Muukalainen nousi ja lähti ilon perässä ulos puhellen hänelle
> Olet kasvattanut itsesi suojaksi muurin eikö totta? etkä ole tyytyväinen, saati sitten onnellinen tai iloinen, jollainen luontosi oikeasti on. Siksi sinun on ylitettävä muuri, jonka olet rakentanut tai rikottava se murentamalla ja kannatan itse murentamista, jolloin muurit ovat poissa, joiden suojaan olet piiloutunut niin pitkään vanhasta tottumuksesta. Mikä siis on valitsemasi ase?
> En tiedä varmaksi, vastaan silti miekka, ilo sanoi. Muukalainen katseli aamun sarastusta hetken hiljaa ennenkuin puhkesi uudelleen puhumaan. > Eikä mikä tahansa miekka vaan totuuden miekka, oletko valmis tapaamaan sepän? Ilo katsoi olkansa yli ja vastasi > Olen minä valmis kohtaamaan hänet. Muukalainen jatkoi puhettaan > Sinun on ymmärrettävä että seppä on aina ystävä ja riitaantuminen ei kannata hänen kanssaan, koska hän on ainut joka pystyy sinulle miekkoja valmistamaan, niitä korjaamaan ja huoltamaan. Miekka taas suojaa sinua. > Seppä on aina ystävä, Ilo toisti sanoja maistellen.
Kului enää hetki ja he saapuivat sepän pajalle. Muukalainen kulki edeltä sanomaan > Tulimme, koska hän tarvitsee miekkansa. > Kerro siis nimesi, seppä sanoi > Nimeni on ilo ja tulin hakemaan totuuden miekan.
> Hetkinen, tein sen montavuotta sitten, se on roikkunut seinälläni, täällä näin seppä sanoi ja haki miekan. Ojensi sen iloa kohti, ole tämän miekan arvoinen ja käytä sitä vain taistellaksesi. Äläkä ole vihainen kun käytät sitä, muuten voit satuttaa viattomiakin. Muukalainen on näköjään oppaanasi olet siis hyvissä käsissä.
> Saisinko myös haarniskan? Ilo kysyi. Seppä katsoi muukalaiseen ja sitten iloon > Metalli haarniska on sinulle liian äänekäs ja painava, sen takia en voi sitä sinulle antaa. Menkää nyt tästä nahkurin luo joka teki tupen miekkaasi, luulen että hänellä on jotain sinulle sopivampaa, joka suojaa lapsen sydäntäsi. Hyvää matkaa sinulle ilo ja tässä teille viellä puumiekat harjoittelua varten seppä sanoi ja antoi ne muukalaiselle.
He kiittivät ja lähtivät nahkuria kohti, muukalainen katsahti miekkaa kohden ja kysyi > Tunnetko miekan painon? Tunnen ilo vastasi, Totuus painaa kaikille eri verran ja sinulle se painaa niin että jaksat kannatella sitä. Tarvitset vielä harjoittelua ennenkuin pystyt käyttämään sitä. Nyt voit alkaa totutella sen painoon, kantaa sitä kaikkialle mukanasi minne ikinä menetkin. Tiedäthän että miekka on kätesi jatke, joka vedetään esiin vasta kuin on aivan pakko. > Ymmärrän, ilo sanoi ja he saapuivat nahkurin luo.
> Tunnen tuon tupen se on kätteni tekemä, tein sen montavuotta sitten miekalle jota ei tultu hakemaan. Luulin tehneeni turhaatyötä. > Ette tehnyt, se on kaunis ja suojaa totuutta, ilo sanoi ja katsoi nahkuriin. > Kerroppas sitten miksi sinulla kesti niin kauan? > Minä ilo aloitti ja vaikeni koska ei tiennyt mitä vastaisi. Jolloin muukalainen jatkoi > Hän ei nähnyt minua, pyydän anteeksi tökeryyttäni, minun virheeni en tiennyt. Kuljet hänen kanssaan nahkuri sanoi. > Niin kuljen ja seppä kertoi sinulta löytyvän jotain sopivaa hänen käytettäväkseen haarniskan sijasta. Mikä on nimesi, joka kannat totuuden miekkaa?
> Nimeni on ilo > Sitten minulla on sinulle sopivat suojat, tein nämä loppuun tänään nahkuri sanoi ja laittoi pöydälle käsisuojat ja paidan tein eilen, kokeile niitä nahkuri sanoi ja ojensi ne kohti iloa. Ilo laski miekan nahkurin pöydälle ja työnsi suojat käsiinsä ja veti paidan ylleen ja kiristi sivulta nyörejä, kun nahkuri hävisi nurkan taa mitään sanomatta. Ilo katsoi muukalaiseen joka kohautti olkiaan. > Tämä on sitä varten että voit kantaa miekkaa selässä ja nahkuri hyöri miekan ympärillä ja kiinitti tupen valjaisiin jonka Ilo nosti selkäänsä. Aurinko panssarissasi tuo voimaa ja nahka taipuu kehosi mukana, eikä ole kylmä kuin rautainen haarniska, seppä teki oikein kehottaessaan teidät tänne. Odotas vielä hetki minulla on sinulle vielä yksi lahja nahkuri sanoi ja nosti pöydän alatasolta kengät pöydälle. Tarvitset näitä, koska olet lähdössä pitkälle matkalle, jotta kylmyys ei käy jalkoihisi. Ilo nosti kengät kainaloonsa ja kiitti. Nahkuri katsoi muukalaiseen sanoen
> Menkää seuraavaksi torille, hän saa tulikivet sieltä tietäjä on tänään paikalla. > Kiitos muukalainen sanoi ja he jatkoivat ilon kanssa matkaa kohti toria. Mihin tarvitsen tulikiviä? Ilo kysyi kummastuneena ääneen
> Sytyttämiseen, muukalainen vastasi näetkö tuon sinisen teltan tuolla puolen toria? > Näen minä? Kuinka niin? Ilo kysyi > Koska menet tapaamaan tietäjää yksin, hän antaa sinulle tulikivet, minä odotan tässä, muukalainen sanoi ja laski harjoitus miekat kiviselle portaalle.Ilo ojensi uudet kenkänsä jo alas istuneelle muukalaiselle ja kääntyi. > Nähdään kohta, ilo sanoi ja lähti kohti telttaa torin poikki. Hän saapui teltalle ja katsoi hetken teltan kangasta, kuulostellen oliko joku sisällä, kunnes meni sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti