...Juuri silloin heidän eteensä laskeutui jättimäinen musta tiikeri hopeisilla raidoilla, jonka selässä kulki huputettuun viittaan sonnustautunut hahmo, joka laskeutui ratsunsa selästä ja kulki kohti Iloa. Sudet murisivat tuntemattomalle tulijalle ja Ilo kavahti pystyyn ja katsoi tulijaa kohti, hän laskeutui suden selästä ja kysyi
> Kuka olet? Näytä itsesi! Tulija pysähtyi ja laskeutui polvensa varaan ja laski huppunsa taakseen ja kumarsi. > Anteeksi että näin vaivaan, tahtoisin kysyä, oletko matkalla seuraavaan kaupunkiin? kysyi pitkä ja laiha mies > Olen vaikka se ei sinulle kuulukkaan, vastasi Ilo. Itseasiassa kuuluu, kaupunki on minun, mies vastasi ja nousi ylös täyteen mittaansa. > Kaupunki on sinun? Ilo sanoi ja nauroi, kysyen lopulta naurunsa loputtua > Eikös se ole kansalaisten, jotka siellä asuvat? kun he päättävät että eivät tahdo asua siellä he muuttavat pois. Mitä tarjoat kansalaisille jotta he pysyisivät siellä? Millainen hallitsija olet? Miksi odotat minua täällä?
> Odotan sinua täällä koska minua pyydettiin ohjaamaan sinut kaupunkiini, olit kuulemma eksynyt.
> Matkani oli vain hieman hidas ja löysin suteni samalla, tulin niin nopeaan kuin suinkin osasin kulkea
>Ystäväsi pyysi minua huolehtimaan sinusta, hän saapui ennen sinua ja jatkoi matkaansa, hän pyysi kertomaan sinulle." Ole omaitsesi ihmisten keskellä tutustu ihmisiin ja juttele heille ennenkuin lähdet kaupungista tulen hakemaan sinut kolmen päivän päästä, sitten menemme yhdessä katsomaan mustaa virtaa" Hän sanoi että ymmärtäisit.
> Kiitos, tulen kanssasi, paljon kaupunkiin on vielä matkaa tahtoisin kävellä? Olen väsynyt ja käveleminen virkistäisi mieltäni
> Kävellään vain, kerrotko kuinka tutustuit ystävääsi?
> Hän se minuun tutustui, onko sinulla jotain sanottavaa hänestä?
> Etkö pelkää häntä?
> En, miksi pelkäisin? hän on ollut minulle ystävällinen ja opettaa minua, miksi kysyt?
> Minä pelkään häntä
> Pelkäät häntä? Et kai luvannut huolehtia minusta koska pelkäät häntä?
> En, olin hänelle palveluksen velkaa.
> Kuinka hän palveli sinua?
> Hän opetti minut rakastamaan, siksi rakastan kaupunkiani, siellä asuvia ihmisiä, katso tuonne näetkö kaupungin valot?
> Näen, kuinka hän sen teki? Kuinka hän opetti sinut rakastamaan? Ilo kysyi ja pysähtyi ja katsoi miehen silmiin pimeydessä.
> Hän opetti minut antamaan ja vastaan ottamaan. Mies jatkoi kävelemistään kohti kaupunkiaan puhuen ja Ilo käveli vierellä askeleen hänen jäljessään kuunnellen
> Hän opetti minut näkemään näkemättömän. Lahjoittamaan rakkauttani, tuntemaan syvää kiintymystä, olemaan romanttinen ja tekemään mukavia tekoja toisille, löytämään jokaisesta asiasta, esineestä, olennosta, jotain rakastamisen arvoista, hän opetti minut kuuntelemaan ja kohtelemaan toisia paremmin. Rakkautta ei voi estää, rakkaus on ja ylittää kaikki esteet, silloin kun se on rakkautta, aitoa rakkautta eikä valheellinen verho kahden välillä. Hän opetti kuinka olla rakkauden arvoinen, olemalla omaitsensä. Sen kuinka rakastaa toista vaikka toinen vihaisi sinua koko sydämestään sillä hetkellä. Rakastamiseen tarvitsee vain avointa mieltä ja näkemisen lahja, sillä Rakkaus on kaikkien oikeus eikä sitä keltään voi viedä kun sen on löytänyt.
Ja että rakkauden toteuttaminen on jo aivan eri asia ja sitä oppii arvostamaan vasta sitten kun ajatukset ovat muuttuneet rakastaviksi.
> Rakastan sinua ja kaupunkiasi jo nyt Ilo sanoi ja käveli kevein askelin miehen ohi tämän pysähdyttyä,
> Rakastat minua jo nyt? Mies kysyi Ilo pysähtyi ja käänsi selkänsä kaupunkia kohden
> Enkö saakkaan rakastaa sinua? Sinulla kun on pehmeä ääni, olemuksestasi huokuu vakaumus ja tietoisuus sen takana, rakastat kaupunkiasi, rakastat elämääsi. Löysin sinusta rakastettavia piirteitä ja siksi rakastan sinua. Muuta en toivo kun että saan rakastaa sinua itsenäsi. Sitten Ilo kääntyi ja jatkoi matkaansa eteenpäin, mies jäi seisomaan paikoilleen, eläimet kävelivät miehen kohdalle, hänen tiikerinsä pysähtyi hänen rinnalleen ja kysyi > Miksi pysähdyit?
> Minä yllätyin, vietkö meidät loppumatkan? mies kysyi ja taputti tiikerin hartiaa
> Vien tiikeri sanoi ja mies nousi tiikerinsä selkään, he tavoittivat Ilon ja hän pysähtyi
> Suteni eivät tule kaupunkiin, sanon niille pari sanaa ennen kuin tulen, mies nyökkäsi ja sudet tulivat heidän luokseen. Mies laskeutui tiikerin selästä ja katsoi kun Ilo jutteli susilleen.
> Menen kaupunkiin ja tiedän että odotatte minua täällä kolmanen päivän aamuna, kun jatkamme matkaa, menkää nyt ja tutkikaa, sen sanottuaan Ilo halasi susia ja ne läksivät omille teilleen kadoten pimeyteen. Ilo katsoi mieheen sanoen > Voimme mennä, en tiedä edelleenkään nimeäsi, olen Ilo ja sinä olet?
> Enzo, mies vastasi ja auttoi Ilon tiikerinsä selkään ja käveli itse vierellä loppumatkan kaupunkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti