Ilo heräsi säpsähtäen ylös kello ei ollut paljoakaan mutta aurinko oli noussut ja paistoi jo huoneen seinälle. Ilo puki ylleen keveät vaatteet ja otti miekan hän suuntasi sisäpihalle jonka eilen oli nähnyt ja hän käveli sille. Hän kumarsi näkymättömälle vastustajalleen ja rupesi miekkailemaan tiettyjä oppimiaan askel kuvioita ja harjoittamaan tasapainoaan. Sillä hän tiesi että kova ja nopea liike luo kovan vasta liikkeen ja hidas taas hitaan. Ilo ajatteli ja keskitti voimansa virtauksen, hän oli jatkuva liike joka soljui eteenpäin. Hän kannatteli miekkaa edessään kääntyillen, kunnes hän näki silmä kulmassaan liikettä ja samalla ote miekasta kirposi. Ja miekka tippui rämähtäen kiveykseen. Ilo tuijotti Enzoa joka käveli varjoista Ilon eteen ja nosti miekan sanoen > Vihollisen tullessa on parempi ettet tiputa miekkaa. > Tiedän, en vain odottanut että joku minua katselisi tähän aikaan. En ole tottunut siihen. Ilo sanoi ja otti ojennetun miekan > En yhtään ihmettele miekkasi on painava, ehkä sinulle, minulle miekkani on kevyt Ilo sanoi ja pyörähteli muutaman kerran ympäri. > Miksi jouduin nostamaan sen ylös kaksin käsin ja sinä heilutat tuota miekkaa kuin jotain tikkua? Enzo kysyi
> Miekkani nimi on totuus, ja se miksi nostat miekan kaksin käsin tarkoittaa vain että sinun totuutesi painaa sinulle paljon ja minun totuuteni on kevyt, meillä jokaisella on totuutemme ja totuudella sen oma painoarvonsa.
> Tarkoitatko että miekkasi tietää miltä painaa sitä kantavan totuus? > Kyllä juuri sitä, Tahdotko kokeilla uudestaan? Ilo kysyi ja käänsi miekan kahvan miestä kohti. Enzo tarttui miekkaan ja nosti sitä tunnustellen painoa. Tämähän painaa ihan hirveästi? > Minulle totuus keventää mieleni Ilo sanoi ja katsoi Enzoa silmiin > Totuus mistä? Ilo hymyili ja kääntyi katsomaan aamu aurinkoa ja sanoi > Totuus elämästä > Mikä se on? Enzo kysyi Ilo kääntyi takaisin miestä kohti ja sanoi > Sinun pitää itse löytää omat totuutesi, minä tiedän vain omani > Sinulla on merkillinen miekka Ilo? Enzo sanoi ja antoi miekan takaisin Ilolle joka laittoi miekan tuppeensa. > Etkö enää harjoittele? Enzo kysyi kummaksuen > En tahdo että minua tarkkaillaan kun harjoittelen. > Sitten sinun pitää harjoitella tarkkailun kohteena olemista, sillä olet nyt kaupungissa ja täällä kaikki tarkkailevat kaikkea. Mikään ei jää huomaamatta, ole siis varautunut että sinua katsellaan, sillä jokaisella sanallasi ja teollasi on merkitystä. > Sinäkö tarkkailet minua? ja miksi minun tarkkailemisestani olisi jollekkin hyötyä? Minähän en ole kukaan. > Siksi juuri, he eivät tunne sinua ja teoistasi ja sanoistasi sinut opitaan tuntemaan, siksi sinua tarkkaillaan. Tutun annetaan kävellä ohi ja tuntematon herättää mielenkiinnon.
En tunne oloani kotoisaksi toisten katseiden alla, pelkäätkö sinä katseita joita niin rohkeasti toisiin luot? Ilo nyökkäsi > Mitä katse voikaan kertoa sinulle? Enzo kysyi ja läksi kävelemään Iloa ympäri katsoen häntä, Ilo lähti kävelemään kanssa he kiersivät kehää katsoen toisiaan. > Katseeni kertoo minulle ulkomuotosi, vaatteet jotka ovat ylläsi, kasvosi ja piirteesi, värit jotka nään syvyydet. Katse on tiedon väärti ja tiedon saannin lahja. Olemme olentoja jotka kommunikoivat toistensa kanssa, näkö auttaa tunnistamisessa kenen kanssa haluamme kommunikoida, kenen kanssa käytämme aistejamme? Tunteitamme? Se auttaa meitä luokittelemaan asioita, mihin ja miksi? Miksi luokittelemme hyvä ja pahan? Siksikö että tunnistamme kaiken huonon joka tekee meille huonoa ja saa vointimme huonoksi vaiko että tunnistamme hyvän ja saamme hyviä kokemuksia ja olomme paranee. Kerro minulle mikä on hyvää ja mikä pahaa kun näet sen? Minulle elämä on toistuvaa, kasvavaa ja raakaa, kypsää ja syötävää, ylikypsää ja pilaantunutta sekä hajoavaa ja ravitsevaa. Jokaisen hajoavan olen nähnyt ravitsevan uutta kasvua. Sen minä olen nähnyt silmilläni.
> Mitä sinä teet katseellasi? Enzo kysyi
>Tutkin, opin, nään, tarkkailen
> Katsotko hyveitä vai paheita? Mitä he voivat oppia sinulta vain katsomalla sinua? Enzo tuli lähemmäs jatkaen > Olet oman käytöksesi esimerkki ja muut päättävät pitävätkö he näkemästään vai eivät? Enzo oli jo aivan lähellä Iloa lopettaessaan.
> Mitä mieltä sinä olet Enzo pidätkö näkemästäsi? Esther kysyi ja katseet kääntyivät Estheriin
> Heräsin siihen kalahdukseen joka täältä kuului jokin aika sitten, Esther vastasi. > Se oli minun vikani Enzo sanoi ja katsoi Iloon > Olen tottunut nousemaan aikaiseen harjoitellakseni rauhassa ja hän säikäytti minut ja tiputin miekkani Ilo sanoi. Esther tuli veljensä vierelle ja katsoi häneen kysyen > Kerrotko hänelle kuinka pidät hänestä? > Pidätkö minusta? Ilo kysyi > Pidän ja ehkä enemmän kuin uskallan itsellenikään myöntää. > Oletko tosissasi? Olet ensimmäinen joka sen minulle on kertonut Ilo sanoi ja halasi Enzoa, Kiitos siitä, minäkin pidän teistä molemmista Ilo sanoi ja halasi vuorostaan Estheriä. Enkä tiedä kuinka kiittää teitä että saan olla täällä, olen niin kiitollinen
> Lupasin viedä sinut kaupungille eilen, eihän ole liian aikaista sinulle? Olisin jo valmis lähtemään, minun pitää viedä kukkia myynti kojulle Esther kysyi ja selitti > Valmiimmaksi en voi tulla Ilo sanoi ja katsoi Enzoa kysyen > Mitä sinä teet? > Minun on mentävä töihin, nähdään illalla.
> Nähdään. Enzo käveli portaisiin ja Ilo ja Esther kävelivät taloon lähteäkseen ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti