Tetan makasi sängyllä pienessä
lepohuoneessa. Hän oli saanut sentään huoneen, jossa oli parveke
ja mahdollisuus katsella näkymiä. Olisi voinut käydä niin, että
olisi päässyt pelkkään betoni ihmeeseen, jonka mustuudessa
masentuu vähemmästäkin. Tetan siis makasi sängyllään ja kerkesi
miettimään omaa elämäänsä tukikohdassa, 3 vuotta sitten:
Hänen oli juuri saapunut keskukseen,
hän oli ollut niin hukassa silloin, niin monin tavoin.
Hän halusi kostaa, mutta ei tiennyt
miten. Hän ei silloin osannut puolustautua mutantoituneita vastaan
tai osannut kuvitella sitä, kuinka voisi löytää veljensä. Ei se
edelleenkään ollut niin helppoa, kun saattoi kuvitella, Tetan oli
silti varma, ettei hänen veljensä ollut saanut tartuntaa, mutta
luki mahdollisimman monen mutantoituneen Dna- koodit, jos siihen oli
mahdollisuus. Aina hän voisi erehtyä ja Tetan halusi olla varma
siitä, jos hän itse tappaisi oman veljensä.
Hän muisteli ensimmäistä päiväänsä
koulutuksessaan, ryhmät jaettiin arpomalla. Tarvittiin sotilaita
pitämään mutantoituneet poissa kaupungista huoltotöiden ajaksi,
pääasiassa ne olivat eläimiä, jotka olivat jääneet muutoksen
kouriin. Helvetinmoisia lihaa syöviä kaniini laumoja,
kengurunloikin eteneviä rottia, bussin kokoisia käärmeitä. Niille
kehiteltiin uusia nimiä sen mukaan, kun ymmärrettiin miten niitä
oli helpoin tappaa, yleensä ampumalla päähän. Tämä oli työ,
johon oli pakko sopeutua tai kuolla. Ja oli totuttava siihen
ajatukseen, että saattaisi itse kuolla jonain päivänä ja että
aina työskennellään tiimissä, tiiminä. Jos yksi sooloilee muut
voivat kuolla, joskin tässä nykyisessä tapauksessa Tetan arvioi
sooloilun olleen paras idea pitää muut hengissä. Ehkä liiankin
riskialtis idea, Tetan ajatteli, hengittäen taas niin, että kylkiin
koski.
Hän muisti Donin sanat kahden
ensimmäisen viikon koulutuksen päätteeksi
> En halua antaa sinulle
erikoiskohtelua siksi että olet nainen, vaan siksi että olet niin
perkeleen hyvä työssäsi, Don sanoi.
> Ymmärrän sir, Tet sanoi
Tetan oli ylpeä, hän oli suoriutunut
hyvin koulutuksen ensimmäisestä jaksosta. Hän pääsi kentälle
ryhmän kanssa. He olivat suunnanneet pohjoiseen, hakemaan
täydennyksiä lääkevarastoihin, he olivat tavanneet ensimmäisen
ihmismutaation sillä reissulla.
Auto pysähtyi, sen pysäytti mies, tai
ainakin häntä luultiin ensin mieheksi. Silloinen ryhmän lääkäri
oli kuollut siihen paikkaan, kun hän oli mennyt lähelle tuota
paskiaista, kysymään onko kaikki hyvin.
Tetan oli silloin sooloillut, hän ei
ollut varmistanut muiden sijaintia, otti pirstalekranaatteja, viritti
ne ja heitti kohti miestä sen enempää ajattelematta. Hän oli
toiminut ilman käskyä ja lopputulos oli hyvin huono, joskin
mutantti oli kuollut.
Donin naamaan oli iskeytynyt
sirpaleita, ja kahden ryhmäläisen jalat olivat vaurioituneet
pahoin. Oli onni, ettei mikään sirpaleista puhkonut Donin silmiä,
sillä hän oli ainut, joka osasi reitin tukikohtaan, aikaisemmin
kuolleen lääkärin lisäksi. Hänen naamansa oli yltäpäältä
veressä ja se huuto oli sydäntä viiltävä, hänen pudotessaan
polvilleen. Pidellen kasvojaan.
Tetan auttoi kantamaan haavoittuneet
autoon ja katsoi Doniin, joka katsoi häntä veri valuen
maastopuvulle, istuen hänen viereensä etupenkille. Bilbao toinen
silloinen kokelas antoi hidastetta kaikille tyrehdyttämään
verenvuotoa, silti nuo Donin veren punaiset kasvot ja vereen
tahrautuneet hiukset valuivat verta. Tuo hiljaisuus ja hyytävän
syyttävä tuijotus tapahtuneesta, sai kylmän väreet menenmään
Tetanin selkää edelleen hänen muistellessaan. Se oli ollut hänen
suurin virheensä koko uran aikana. Hän ajoi autoa vauhdilla, Donin
osoittaessa suuntaa. He olivat kutsuneet apua, kilometri
ennenkeskusta. Tet katsoi silloin Doniin, joka oli niin kalpea,
nojasi kädellään penkkiin ja toisella kojelautaan pitääkseen
itsensä ylhäällä. Hän ihaili Donin sitkeyttä siitä päivästä
lähtien.
Tet muisti, kuinka hän oli seurannut
toimenpiteitä mitä Donille tehtiin, hiljaa hurisevat koneet olivat
pyörineet miehen pään ympärillä. Sirpaleet vedettiin ulos
nopeasti, kääntö magnetismillä miehen kasvoista, ja voideltiin
multiplasmalla, joka sulki haavat, sitten Don oli viety lepäämään.
Tet oli säilönyt nuo sirpaleet muistuttamaan häntä voimasta ja
sitkeydestä, koska hän itse halusi olla voimakas ja kestää kipua.
Se oli helpommin sanottu kuin, tehty, sillä jokainen hengenveto ja
liike koski luihin ja ytimiin.
Killereiden teho oli loppunut ja kipu
oli yltynyt yltymistään, kaikkialle koski, häntä kehotettiin
välttämään kaikkea turhaa liikkumista. Tet puristi tervettä
kättään nyrkkiin, mitä hän voisi tehdä, jos hän ei liikkuisi
hän tulisi hulluksi. Niimpä hän nousi sängyllä, hyvin hitaasti
istumaan ja siitä hän nousi seisomaan. Ulkona oli vielä valoisaa,
ryhmä palaisi huomenna iltapäivällä tehtävältä hakea,
ruokatäydennyksiä.
Tetan käveli lyhyin askelin
parvekkeelle. Käveli kaiteen luo ja katsoi tuota kaupunkia, jossa he
asuivat. Katsoi sitten taivasta kohti, nähden vain tuon sähkön
luoman kuvun, joka suojeli heitä mutantteja vastaan. Surinaa,
paukahduksia, kolinaa, kaikkialla oli niin likaista. Ovi kävi,
>Tetan
et saisi liikkua, Meg vahti häntä.
> Minun oli saatava raitista ilmaa.
Tulen hulluksi, jos vain makaan tuolla.
> Olet samanlainen pässinpää,
kuin veljeni Meg sanoi tuli Tetanin viereen ja pisti tupakaksi.
> Palaako sinulla? Meg kysyi ja
ojensi toppaa kohti Tetania
> Ei kiitos, en polta, Tet vastasi
> Olet onnekas, nämä maksavat
maltaita nykyään. Onneksi saan näitä eräältä ihailijaltani,
Meg sanoi imien syvän henkäyksen ja päästäen savun ulos
huultensa välistä. Tetan tuijotti kaukaisuuteen.
> Mitä oikein ajattelit, kun teit
sen? Meg kysyi
> Tein minkä? Tetan kysyi palaten
tähän hetkeen
> Tapoit sen pedon tietysti, Meg
sanoi ja kääntyi selin nojaamaan kaidetta.
> En ole varma, tuntui vain, että
minun on tehtävä se tai muut voisivat kuolla.
> En ymmärrä teitä, haluatte
kaikki tappaa miettimättä itseänne yhtään, mitä teille
tapahtuu.
> Mistä olet saanut tuollaista
päähäsi? Tetan kysyi
> Sehän on totta! Meg sanoi, imaisi
jälleen tupakastaan ja jatkoi
> Vai oletko valmis siihen, että
kätesi ja kylkiluusi murretaan ihan tuosta noin vain? Mutta jos
siihen liittyy vähän ampumista ja verenvuotoa, niin innostutte.
Adrenaliini täyttää suonenne niin olette valmiita sahaamaan vaikka
päänne irti vai olenko väärässä?
> Selitän sinulle, Tetan sanoi
> Meidän on pakko ajatella tiimin
parasta. Toimimme yhdessä, ettei tule tappoja. Ryhmähenki kärsii
sellaisesta, kokemattomat sooloilijat, tappavat yleensä koko ryhmän.
Siksi kokemattomia koulutetaan yhteisryhmissä, ja sieltä he saavat
edetä miten parhaaksi näkevät, hakea ryhmään tai tulla
valituiksi ryhmään.
> Miksi siis sooloilit? Meg kysyi
ja kääntyi Tetaniin päin ja virnisti
> Koska en voinut muuta, Tetan sanoi
> Eli koit kiusauksen liian suureksi
tappaa se otus, ettei se tappaisi ketään eli olen oikeassa.
> Ehkä niin sitten, Tetan sanoi ja
katsoi Megiin, joka lopetteli sätkäänsä.
> Miksi itse sitten kursit meitä
kasaan? Tetan kysyi kääntyen taas katsomaan kaupunkia.
> Se on toinen tarina Meg sanoi ja
tumppasi tupakan Tetanin paljaaseen pakaraan, joka pilkisti sairaalakaavun avonaisesta selkä puolen aukosta.
> Miksi teit noin?
> On aika palata vuoteeseen, olet
ollut jo jalkeilla turhan pitkään, Meg sanoi ja käveli sisään
> Saanko vaatteeni? Tetan kysyi
kävellen perästä.
> Tuon ne huomen aamulla, käy
vessassa, jos on tarvis, sitten menet takaisin sänkyyn, Meg sanoi ja
katsoi Tetania vaativasti.
> Minä käyn ja menen sitten, Tetan
vastasi
> Minä taas odotan ja varmistan,
että menet sinne, tavallinen ihminen olisi ollut erimieltä tuosta
tupakan tumppauksestani. Nyt tiedän että joko sinuun koskee
älyttömästi tai et vain piittaa siitä mitä sinulle tehdään.
> Jos siitä jää arpi, saan luvan
polttaa takamukseesi samanlaisen, Tetan sanoi ja meni vessaan.
Palaten sieltä Megin odotellessa, Tetan katsoi naista sanoen
> Olet vaativa työssäsi, pidän
siitä. Kuka tuo ilta ruuan?
> Hoitaja Jo, hän tulee kuudelta.
Kiitos Tetan, tuon vaatteesi samalla, kun aamuruuan.
Tetan vaipui uneen, heräten vain
syömään, sillä jalkeilla olo oli vienyt voimat.