He laskeutuivat porttien luona tiikerin selästä ja kävelivät kaupungin porteista
sisään. Ilo katseli ympärilleen, hän tuijotti vuoroin ylös,
alas ja sivuille, kaikkialla oli niin paljon nähtävää. Aistit
terävöityivät ja kuuntelivat kaupungin öisen elämän ääniä
samalla jatkaen kulkemista tiikerin vierellä. Enzo käveli samalle puolelle
kuin Ilo ja sanoi > Yövymme sisareni luona, hän
laittoi sinulle jo huoneen valmiiksi, jotta voit mennä nukkumaan
heti kun sinua väsyttää. He nousivat mäkeä talojen ohi ylemmäs
ja ylemmäs kunnes he pysähtyivät pienen talon eteen, joka oli
hieman sivummalla ja kukkien ympäröimä. Sisareni rakastaa kukkia
ja hän myy niitä. Ilo tunsi kuinka kukkien tuoksut sekoittuivat ja
täyttivät hänen päänsä, tuoksu oli kaunis. Heitä vastaan
ovelle tuli nainen, jolla oli paksut mustat hiukset letillä ja
oranssi leninki päällään. > Tervetuloa nainen toivotti ja
halasi veljeään.
Enzo katsoi Iloa ja sisartaan esitellen heidät >Tässä on sisareni Esther, Esther
tässä on Ilo > Hei mukava tutustua, Ilo sanoi ja Esther vastasi
kiitos samoin, näytän sinulle huoneesi niin pääset lepäämään.
Enzolla on aikainen aamu voit viettää aikaa kaupungilla kanssani
huomenna. Voimme käydä torilla ja kierrellä missä haluat naapurin
tytär Nora myy kukkiani kun minulla on muuta työtä. > Enhän
ole vaivaksi? Et olet mukava virkistys niin saman kaltaisiin päiviin.
Näytän sinulle mielelläni kaupunkia, yritä levätä kunnolla
kaupunki on paljon isompi kuin mistä tulet. > Mitä minun
varalleni on järjestetty, mitä hän sanoi teille että olette
minulle niin ystävällisiä, hänhän ehti tänne ensin? > Kyllä
ehti, hän on kunnioittamamme vieras ja ystävä ja näin ollen hänen
ystävänsä ovat meidän ystäviämme hänen pyynnöstään. >
Pyydän olkaa kuin minua ei olisi, älkääkä yrittäkö miellyttää
minua, sillä olen jo onnellinen kun saan yösijan se riittää minun
miellyttämiseeni. Tai kun totta puhutaan minulla on aivan hirveä
nälkä, söin viimeksi lähes päivä sitten sen jälkeen olen
valmis levolle.
> Tottakai, ajattelinkin että olisit nälkäinen
ja siksi katoinkin jo valmiiksi. > Olet ajattelevainen > Pakko
olla veljeni hän haastaa minua koko ajan haastamaan itseäni ja
miettimään valmiiksi ja tekemään valmiiksi. Hän ajatteli että
pidät siitä että huoneesta näkisit aamulla kaupungin, siksi
sijoitin sinut päädyn huoneeseen, joka on avara ja ilmava. Onko
täällä paljon vierailijoita kun täällä on huoneita näin
paljon? Aina välillä, Enzokin asuu täällä hän vei yläkerran
kaikkine papereineen, hän rakastaa piirtämistä. Ja ne asiapaperit
ja kirjat, hyvä kun hänet löytää sieltä. Tästä menee portaat
ylös, voit huommenna käydä katsomassa jos tahdot. He kävelivät
hetken hiljaa Esther katsoi Iloa tutkaillen ja sanoi sitten > Et
ole normaali vierailija, he ovat yleensä miehiä, mikä sai sinut
tienpäälle? Kannat mukanasi asetta ja olet pukeutunut kuin soturi.
Se on harvinaista naiselle, siksi sinua katsotaan uteliain silmin, en
ole ennen tavannut kaltaistasi. Harjoittelen vasta olemaan mikä
olen, vasta kuollessani voin sanoa kuka minä olin. Kuulin kerran
sanat: Viisas sodatta kulkee, vailla vallanhimoa, ymmärtää
pienuuden, ymmärtää suuruuden, ymmärtää kulkunsa tiellä pään.
Sellainen soturi haluan olla, Ilo
sanoi ja katsoi Estheriin, minäkin olen kuullut monia sanontoja
tahdotko kuulla kun autan sinua riisumaan nuo panssarit. > Anna
tulla vain. Esther oli hetken hiljaa ja aloitti sitten > Sotaisin
se, joka rauhaa vain rakentaa antamatta olla omalla painollaan.
Rauhallisin se, joka soturin tietä kulkee, hän ymmärtää sodan,
joten hän vaalii rauhaa ja ymmärtää sen merkityksen. Siksi pelkän
rauhan tunteva voi yllyttää kansan sotaan, koska hän on näkemättä
sodan kauhuja. Siispä rauhaton se rauhan soturi, joka sodalla rauhaa
rakentaa ja rauhallinen soturi, joka sodan jälkeen rauhansa saa. >
Rauha on mielen malttia, mielen rauhaa, siinä vaaditaan malttia
työstää liikkeellä, hioa, hioa tarkkaan jotta pinnasta tulee
kaunis ja tasainen, puhdistaa, lakata työstäminen käyttöä
varten. Käyttö taas on kunnossa pitoa, puhdistamista, kuntoa toimia
ja huolen pitoa.
Miekan tiellä kulkijat voivat sanoa: Miekka ei
ratkaise kumpi voittaa vaan käyttäjä joka osaa käyttää oikein
miekkaansa ja itseään, hän on hionut taitojaan, kunnostanut
itseään, lakannut ajattelemasta ja jokainen liike on hänen
käsiensä jatke, jalkojensa ja kehonsa tasapainoa, jatkuvaa
liikettä. Kun hän tietää tämän ja on harjoitellut, hän luottaa
itseensä ja taitoihinsa. Jokainen hänen liikkeensä on hiottu
käyttöä varten ja juuri siksi hän välttää taistelua, koska hän
tietää mitä tuhoa jokainen hänen liikkeensä toisessa tuottaa.
Joten oletko sinä hionut taitojasi? > Minulla on varmuutta sanoa
etten ole valmis taisteluun, en ole käyttänyt miekkaani, enkä
nähnyt mitä se tekee. Olen vain kuullut tarinoita, nähnyt arpia ja
paranevia haavoja. Tiedät siis osan, keksinkin mihin vien sinut
huomenna jos haluat oppia jotain miekan tiestä? > Mielelläni,
Ilo sanoi ja laski miekan pöydälle. Hän sanoikin että aloitit
vasta matkasi, tahdoin vain tietää millainen luontosi on. Luontoni?
Oletko rehellinen vai et? Miksi en olisi rehellinen. Tiedäthän että
toisinaan on parempi olla vastaamatta joihinkin kysymyksiin,
kaupungissamme on myös epärehellisiä ja he käyttävät tietoja
jotka saavat sinua vastaan. Kumpi sinä olet? Voit olla rauhassa
meidän luonamme olemme veljeni kanssa suulaita, rehellisiä ja
tahdomme sinulle kaikkea hyvää. Mennään syömään.
Ilo söi runsaasti ja hänen olonsa
oli raukea ja kylläinen, Enzo liittyi heidän seuraansa ja käveli
ikkunan eteen, veljeni mikä sinulla on, olet niin hiljaa? > Minulla,
minä olen vain väsynyt, tänään oli rankka päivä, olen valmis
nukkumaan, enkä jaksa enää miettiä mitä kaikkea tänään
tapahtui, Enzo vastasi hajamielisesti katse harhaillen. > Sinun on syötävä, muuten kuihdut pois, Esther sanoi ja katsoi kun Ilo nousi
pöydästä > Kiitos ruuasta minä menen jo nukkumaan. Kiitos teille
molemmille. > Sinulle on puhtaita vaatteita oven vieressä
olevassa kaapissa ja käymälä on kaksi ovea ennemmin huonettasi.
Kiitos ja hyvää yötä, Ilo sanoi vielä ennenkuin vetäytyi nukkumaan. Enzo katsoi
siskoaan. > Kerro minulle? Esther sanoi > Hän hämmentää
minua, Enzo sanoi ja nyökkäsi käytävää kohti johon Ilo oli kadonnut > Hänkö laittoi sinut hiljaiseksi? Esther kysyi ja katsoi
veljeään jatkaen toisella kysymyksellä, > Mitä hän sinulle sanoi? Minäkin tahdon kokeilla. > Hän
sanoi rakastavansa minua, ennenkuin edes tuntee minut. > Ja nyt
olet hämilläsi voiko hän tehdä niin? Vai myitkö jo sydämesi
hänelle? Esther kysyi ja katsoi veljeään suoraa silmiin. En
tosiaankaan tiedä, > voi suloista pikku veljeäni, hämmennyt niin kovasti
tunteistasi. Käy huommenna töissäsi ja tutustu häneen illalla ja
syö nyt jotain. Hänen sanansa tekivät sinuun lähtemättömän
vaikutuksen. Rakkaus on sinun mielensopukoissasi, luulisi sinun jo tietävän mitä se on. > Niin minä luulinkin tämä on jotain erilaista, jotain hyvin erilaista ja se himmentää edelliset tunteet alleen, eiliseen, aivankuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan, Enzo sanoi ja söi leipää. Esther katsoi veljeään, hän ei ollut nähnyt häntä ikinä niin eksyksissä. Ajatellen omassa mielessään tämä voi olla vakavaakin. He söivät hetken hiljaa, Enzo katosi käytävään ja Esther jäi korjaamaan ruuat pois ja samalla hän ajatteli. Kuka tuo Ilo oikein oli? ja mitä hän saattoi haluta hänen veljestään? Huomenna hän ottaisi siitä selvää, se oli varmaa, hänen veljeään ei vietäisi kuin pässiä narussa.
